Sa­tu­mai­nen mu­si­kaa­li po­jank­lo­pis­ta ni­meltä Won­ka (Ti­mothée Cha­la­met) en­nen sitä kuu­lui­saa suk­laa­teh­das­ta. Näyttäväs­ti ku­vi­tet­tu ja tai­dok­kaas­ti ko­reog­ra­fioi­tu sa­tu tans­sah­te­lee ke­vein as­ke­lin koh­ti esi­ku­van­sa vel­voit­ta­maa pää­te­pis­tettä. Tu­le­vien ai­ko­jen mur­heet eivät vielä pai­na as­kel­ta, jo­ten syn­kim­mistä­kin vi­vah­teis­ta sel­vitään nyt pomp­pui­san kes­ken­kas­vui­ses­ti.

Ta­ri­nan maail­ma ei voi­si ol­la rik­kaam­min ku­vi­tet­tu, vaik­ka tai­val suk­laa­teh­taan lä­hes­tyessä ei nyt ole­kaan nou­su­joh­tei­nen. Pin­ta ja lii­ke ovat tässä koh­dil­laan, mut­ta ta­ru si­vu­juon­tei­neen jättää nyt jok­seen­kin teh­das­tuo­tan­non maun. Ti­mothée Cha­la­met te­kee ve­toa­van roo­li­suo­ri­tuk­sen ni­mio­sas­sa hui­ken­te­le­va­na mie­he­nal­ku­na, jol­la on mat­ka­lauk­ku täynnä maail­man jän­nittä­vim­piä kon­veh­tiai­nek­sia ja unel­ma elämän ma­keak­si muut­ta­mi­ses­ta. Cha­la­met'n Dyy­ni-seik­kai­luil­le tämä an­taa ke­peää vas­ta­pai­noa, mut­ta sa­mal­la kat­so­jal­ta pyy­detään silmä­la­sien vaih­toa Dyy­ni I, II ja III elo­ku­vien vä­li­maas­tos­sa.

E­lo­ku­va pe­rus­tuu Roald Dah­lin las­ten­ro­maa­niin "C­har­lie and the Cho­co­la­te Fac­to­ry" (1964), jo­ka suo­mek­si tun­ne­taan ni­mellä "Ja­li ja suk­laa­teh­das" (1971).