Bar­bie­maan ja Los An­ge­le­sin vä­lil­le au­keaa käytävä kun ek­sis­ten­tia­lis­ti­set aja­tuk­set yh­distävät sekä le­lun että leik­kijän psyyk­keen toi­siin­sa. Bar­bien (roo­liin­sa syn­ty­nyt Mar­got Rob­bie) ja Ke­nin (yhtä­lail­la muo­vi­sen kuo­sin­sa ko­dik­seen ot­ta­va Ryan Gos­ling) mat­kaa­vat to­si­maail­maan rat­koak­seen syn­ty­neen päh­kinän.

Haus­ka, oi­val­ta­va ja na­pa­kas­ti eteenpäin pin­ko­va ta­ri­na heittäy­tyy poh­ti­maan elämää, su­ku­puo­li­roo­le­ja ja Bar­bien paik­kaa kai­kes­sa tässä. Pat­riark­ka, mat­riark­ka ja mo­lem­min­puo­li­sen ar­vos­tuk­sen puu­te pää­sevät tässä psy­ko­lo­gin ret­ki­pe­dil­le, mut­ta ote on remp­seä, oi­val­ta­va ja so­pi­van il­ki­ku­ri­nen. Nais­ten ja mies­ten osal­taan vetämät maail­mat ot­ta­vat tässä yh­teen hy­ker­ryttä­vin kään­tein, mut­ta to­tuus ei ole kum­mas­sa­kaan ää­ripäässä.

O­lin jo myy­ty kun trai­le­ri näyt­ti Mar­got Rob­bien kä­ve­levän Bar­bie­na var­pai­sil­laan ku­ten it­se nuk­ke­kin. Lap­suu­des­sa tu­li lei­kit­tyä sis­kon kans­sa kyl­lin usein Bar­bie- ja G. I. Joe -hah­mo­jen yh­teis­seik­kai­lu­jen mer­keissä, jot­ta tätä pientä nyans­sia osa­si ar­vos­taa te­kijöi­den pa­neu­tu­mi­se­na asiaan­sa ja siitä kum­pua­va­na oi­val­luk­se­na. On­nek­si it­se elo­ku­va lu­nas­taa trai­le­rin herättämät odo­tuk­set mo­nin­ker­tai­ses­ti. My­kistävän il­ma­vas­ti ja sil­ti aja­tuk­sel­la ete­nevä trip­pi on hulp­pea ja jo­pa aja­tuk­sia herättä­levä il­man, että ta­pah­tu­mat kos­kaan sak­kai­si­vat tai kä­vi­sivät sa­no­mal­taan san­kak­si.