Yli 10 800 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
Kino

Miehet jotka vihaavat naisia

Män som hatar kvinnor 

Elokuva

S­tieg Lars­so­nin yli 600-­si­vui­sen ri­kos­ro­maa­nin ah­mai­see in­nois­saan pa­ris­sa il­las­sa.

S­tieg Lars­so­nin yli 600-si­vui­sen ri­kos­ro­maa­nin ah­mai­see in­nois­saan pa­ris­sa il­las­sa. Syynä ei ole te­kijän oma­peräi­syys tai poik­keuk­sel­li­nen lah­jak­kuus. No­be­lin pal­kin­toa 50-vuo­tiaa­na vuon­na 2004 kuol­leel­le Karl Stig-Er­land Lars­so­nil­le ei tar­vit­se pos­tuu­mis­ti­kaan odo­tel­la. Ruot­sa­lais­kir­jai­li­ja suol­taa van­ha­nai­kais­ta dek­ka­ri­mys­tee­riä, jon­ka hen­kilö­hah­mot ovat kli­sei­siä, vuo­ro­pu­he­lu kan­keaa ja juo­nen­pu­non­ta niin la­veaa ja uu­vut­ta­van yk­si­tyis­koh­tais­ta, että jän­ni­tys­ta­ri­nan kieh­to­vin ai­nes uh­kaa jäädä si­vu­pol­ku­jen al­le.
Sil­ti Mie­het jot­ka vi­haa­vat nai­sia on nau­tin­to lu­kea. Eh­tymättömästä ma­te­riaa­lis­taan Lars­son la­taa ka­saan vas­tus­ta­mat­to­man pa­la­pe­lin. Dek­ka­ri­pe­rin­teitä kun­nioit­ta­va ta­pa lisätä tie­tomäärää kut­kut­ta­vi­na an­nok­si­na kou­kut­taa. Lu­ki­ja naut­tii siitä, että jo­kai­sen lu­vun jo­kai­nen kap­pa­le voi ol­la har­ha-as­kel tai herättää vain uu­sia ky­sy­myk­siä, kuin avai­si lo­pu­ton­ta sar­jaa kii­na­lai­sia laa­ti­koi­ta.
Lars­so­nin mam­mut­ti­dek­ka­ri on siis eri­no­mai­nen pe­rus­ta tuh­dil­le kri­mi­naa­lie­lo­ku­val­le. Ai­neis­ton jän­tevöittä­mi­nen tiu­koil­la leik­kauk­sil­la ja si­vu­haa­ro­jen ty­pistä­mi­sellä vain pa­ran­taa jut­tua, jo­ka pe­rus­tuu vuo­si­kym­men­ten ker­ros­tu­mil­le, su­vun sy­si­mus­til­le sa­lai­suuk­sil­le sekä mys­tiik­kaa ja sa­la­teitä hyö­dyntä­vil­le sar­ja­mur­haa­jil­le.
Mes­ta­riet­sivä Blomk­vist ja Su­per-Pep­pi
Hyvästä ro­maa­nis­ta tu­lee huo­no elo­ku­va, huo­nos­ta hyvä. Minkä­lai­nen Poh­jois­mai­den lue­tuim­mas­ta kir­jas­ta, Lars­so­nin mam­mut­ti­dek­ka­ris­ta? Tans­ka­lai­sen Niels Ar­den Op­le­vin Mie­het jot­ka vi­haa­vat nai­sia on komp­ro­mis­si. Fil­mi va­kuut­taa ruot­sa­lai­sel­la osaa­mi­sel­la ja näyt­te­lijöillä. Lars­son tar­joi­lee juo­nen­kou­ke­rot. Mut­ta il­man Mic­hael Nyq­vis­tiä ja var­sin­kin Noo­mi Ra­pa­cea teos kiin­nos­tai­si vain en­nak­ko-o­do­tus­ten va­ras­sa.
Toi­mit­ta­ja Mi­kael Blomk­vist tut­kii Van­ger-kon­ser­nin pää­joh­ta­jan su­ku­lais­tytön ka­toa­mis­ta. Van­hus epäi­lee Har­riet Van­ge­rin tul­leen mur­ha­tuk­si 60-lu­vul­la eris­te­tyllä He­de­byn saa­rel­la. Ri­kok­ses­ta keh­key­tyy dek­ka­ri­pe­rin­teestä mu­kail­tu sul­je­tun saa­ren ar­voi­tus, jos­sa ko­ko Van­ge­rin klaa­ni on epäil­tynä.
A­vuk­si per­hey­ri­tyk­sen sa­lai­suuk­sia rat­ko­maan tu­lee goot­ti­punk­ka­ri Lis­beth Sa­lan­der. Tie­to­ko­ne­hak­ke­ril­le am­mat­tie­tiik­ka ei ole es­te, vain hi­das­te. Eri­pa­ri­val­ja­kon sel­vi­tyk­set osoit­ta­vat Har­rie­tin jou­tu­neen vuo­si­kym­me­niä kestä­neen ja yhä jat­ku­van mur­ha­sar­jan pää­to­dis­ta­jak­si. Us­kon­nol­li­set ve­riuh­rit il­mai­se­vat ra­sis­mia ja nais­vi­haa.
Lars­so­nin idea­tul­vas­ta riittää poi­mit­ta­vaa kah­teen ja puo­leen tun­tiin. Hen­kilöitä on kar­sit­tu, mut­ta osa kil­pis­tyy fil­missä­kin tyy­peik­si. Kä­si­kir­joi­tus oi­koo ro­maa­nin mut­kat, leik­kaa tois­tot ja yh­dis­te­lee hen­kilöitä. Sil­ti ai­neis­ton run­saus selättää elo­ku­van. Mil­len­niu­min toi­mi­tus, oi­keus­jut­tu ja van­ki­la­reis­su, ri­kos­tut­ki­mus­me­to­dit, naisvä­ki­val­ta, Sa­lan­de­rin taus­tat ja san­ka­ri­pa­rin kos­tot vas­tus­ta­jil­leen ah­de­taan mu­kaan. Jän­tevällä tii­vistä­mi­sellä tämä ei oli­si on­gel­ma. Mut­ta Op­lev la­ven­taa ja ve­nyttää, jol­loin kes­kus huk­kuu ja ydin ka­toaa pi­ka­ke­lauk­sel­la suol­let­tui­hin si­vu­juon­tei­siin.
Sar­ja­mur­haa vai saip­pua­sar­jaa?
Pois on jä­tet­ty Blomk­vis­tin sän­ky­hyp­pe­lyt, jo­ten toi­mit­ta­ja on­kin se­li­baa­tis­sa elävä ero­sink­ku. Nais­ju­tut eivät ol­leet kir­jan an­toi­sin puo­li, mut­ta raak­kaa­mi­nen pie­nentää pää­toi­mit­ta­ja Eri­ka Ber­ge­rin (Le­na End­re) ja Ce­ci­lia Van­ge­rin (Ma­ri­ka La­gerc­rantz) pistäy­ty­jik­si.
On­nek­si Nyq­vis­tin kar­hean syvä ka­ris­ma kan­taa. Näyt­te­lijä luo li­haa ja luon­net­ta sin­ne­kin, missä al­ku­teok­ses­sa oli auk­ko­ja. Näyt­te­lijän jous­ta­vuut­ta ku­vaa hie­man ta­hat­to­man koo­mi­ses­ti se, että Nyq­vist on elo­ku­van Han­ni­bal Lec­te­rin su­kui­sen sar­ja­mur­haa­jan ar­moil­la se pe­lot­ta­vam­man näköi­nen hah­mo! Lars­so­nin kiin­nos­ta­vin luo­mus on kui­ten­kin Sa­lan­der, jo­ka Ra­pa­cen esittämänä on pa­ras­ta mai­nos­ta nenä­ren­kail­le, silmä­kul­ma­ko­ruil­le ja ko­ko selän ta­tuoin­neil­le. En­simmäi­sessä kir­jas­sa jätäm­me Lars­so­nin jäl­jiltä Sa­lan­de­ril­le hyväs­tit hie­man pu­ber­teet­ti­sen mus­ta­suk­kai­suus­koh­tauk­sen myötä. Elo­ku­va sor­tuu pa­hem­min. Lis­bet­hin seik­kaiee ul­ko­mail­la naa­mioi­tu­nee­na hui­ja­tak­seen Wen­nerströ­min va­ro­ja tal­let­ta­vat pan­kit. Jak­so on on otet­tu elo­ku­vaan mu­kaan vain viit­teel­li­ses­ti. Mut­ta tär­keässä lop­pu­ku­vas­sa nais­hah­mo nähdään piik­ki­ko­rois­sa ja tren­di­ta­kis­sa kul­ke­mas­sa koh­den tai­vaan­ran­taa kuin bim­bob­lon­di lo­ma­pa­ra­tii­sis­sa. Ha­lu­taan­ko ka­pi­nal­li­nen tyttö ke­syttää nor­mi­mies­ten kat­seel­le so­pi­vak­si?
Lars­so­nin kli­seet te­ki sym­paat­ti­sik­si kir­jai­li­jan ta­pa vii­ta­ta Blomk­vis­tin lu­ke­miin dek­ka­rei­hin, jo­pa Vii­sik­koon, ja lyödä pää­hen­kilöi­hinsä Ast­rid Lindg­re­nin las­ten­kir­jois­ta tut­tu­jen mes­ta­riet­sivä Kal­le Blomk­vis­tin ja Pep­pi Pitkä­tos­sun lei­mat. Elo­ku­van köm­pe­lyyk­siä ei kat­so niin hel­pos­ti lä­pi sor­mien. Mur­haa­jan su­ku­puo­li pal­jas­tuu ”­puun ta­kaa” aiem­min kuin kir­jas­sa. Lars­son ei myöskään an­tai­si Blomk­vis­tin vuo­dat­taa tie­to­jaan epäil­lyl­le, ku­ten kan­kaal­la nähdään. Kor­rek­tis­ti elo­ku­va to­ki kor­jaa al­ku­teok­sen ”­vir­heet”: Ai­na pitää kut­sua po­lii­si sel­vittämään am­pu­ma­ta­pauk­set, ja moot­to­ri­pyörän kans­sa on käy­tettävä kypärää tiu­kas­sa­kin ti­lan­tees­sa.
Mie­het jot­ka vi­haa­vat nai­sia on ku­ka­sen­te­ki-dek­ka­ri, mut­ta myös kau­hu­fil­mi. Sen jul­muu­det ovat por­nog­ra­fi­ses­sa ris­ti­rii­das­sa saip­pua­sar­ja­ker­ron­nal­le, jos­sa jo­kai­nen hen­kilö tar­joaa uu­den sol­mun joh­to­lan­kaan. Lars­so­nin ro­maa­ni ja Op­le­vin elo­ku­va vi­rit­te­levät jon­kin­lais­ta nai­siin koh­dis­tu­van vä­ki­val­lan kri­tiik­kiä. Se tun­tuu pääl­le lii­ma­tul­ta hurs­kas­te­lul­ta. Tuot­teet kun on ra­ken­net­tu nais­vi­han va­raan. Ei voi vält­tyä vai­ku­tel­mal­ta, että nai­siin koh­dis­tu­va uh­ka on kum­man­kin teok­sen ole­mas­sao­lon syy, lu­ke­maan ja kat­so­maan hou­kut­ta­va kii­ho­ke. (HB)
14/04/2009

Tekniset tiedot

Formaatti: Kino
 
Vuosi: 2009Kesto: 154 minuuttia
Julkaisija: Nordisk Film 
  
 
Ikäraja:
(15)
Kielletty alle 16-vuotiailta. Ennen vuoden 2012 ikäraja­merkintä­uudistusta tämän julkaisun ikäraja oli 15 vuotta.
VET: 208547  

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat julkaisijalle (Nordisk Film) ellei toisin mainita.

Etsitkö tärppejä?

Jos pidät tästä elokuvasta saatat myös olla kiinnostunut näistä. Lisää samojen tekijöiden elokuvia löydät klikkaamalla tekijän nimeä edellä.
© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2024 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy