Man­se­rock on mie­len­kiin­toi­nen kä­si­te, sillä Jui­ce tu­li itäi­sestä Sa­vos­ta, Is­mo Alan­ko län­ti­sestä Kar­ja­las­ta ja Eput­kin Ylöjär­veltä sentään.

Sul­je­tus­sa jär­jes­telmässä eri­lai­suus lisään­tyy ja ou­to­jen vai­kut­tei­den ai­heut­ta­ma dy­naa­mi­suus ko­ros­tuu.

To­sin hen­kilö­koh­tai­ses­ti koen, että ky­sei­sen la­ji­tyy­pin vii­mei­sek­si lois­te­liaak­si to­dis­teek­si jäi Ep­pu Nor­maa­lin Ma­xi­mum Jee & Jee, jo­ka te­ki Ra­mo­ne­sis­ta, The Whos­ta ja vaik­ka­pa surf­mu­sii­kis­ta oman syn­tee­sinsä. Seu­raa­va le­vy oli­kin Di­re St­rait­sia, Jui­cen luo­vuus al­koi kär­siä ter­vey­son­gel­mis­ta ja Has­si­sen Ko­ne oli vain ko­mea vä­li­soit­to Sie­lun vel­jil­le, jo­ta pi­din jos­tain syystä sta­di­lais­hen­ki­senä, it­se­riit­toi­suu­ten­sa kun­nial­la kan­ta­va­na bän­dinä. Tam­pe­reen he­ge­mo­nia oli jo­ten­kin haus­kan junt­tia jo­pa Ou­lun sa­ma­nai­kai­seen r & b –­me­noon ver­rat­tu­na.

Sai­maa-il­miö si­joit­tuu tässä näkö­kul­mas­sa tai­te­koh­taan, kun kaik­ki al­kaa mennä mu­siik­ki­dig­ga­rin mie­lestä hei­kom­min ja suu­ren yleisön suh­teen pa­rem­min.

Do­ku­men­tin ar­vo on ai­ka­lais­ku­vauk­ses­sa bän­deistä yleisöön. Tek­ni­nen ro­soi­suus so­pii tyy­liin. Ka­me­ra­ka­lus­toa oli­si voi­nut ol­la enemmän käytössä. Kun lei­kat­ta­vaa ma­te­riaa­lia eri ku­va­kul­mis­ta on vähän käytössä soit­ta­jien vä­li­siä dy­na­mii­kan­vaih­te­lui­ta ei hyö­dyn­netä. Kun Ja­ri Ylia­ho vetää soo­loa, ku­vaa lei­ka­taan kom­pis­ta.