B­run­hil­de Pom­sel ei tun­ne pie­nintäkään syyl­li­syyttä. Nat­si-Sak­san pro­pa­gan­da­mi­nis­te­rin Jo­seph Goeb­bel­sin sih­tee­ristöön kuu­lu­nut nai­nen on ker­to­nut sa­maa ta­ri­naa ai­na so­das­ta läh­tien. His­to­rian pie­nellä vii­veellä avaa­mat kau­his­ta­vat to­tuu­det eivät ai­ka­lais­ten sil­missä näyttäy­ty­neet mi­tenkään ar­ve­lut­ta­vi­na, Puo­lueen töissähän sitä vaan ol­tiin.

Va­paaeh­toi­sen, do­ku­men­taa­ri­sen to­dis­ta­jan­lau­sun­non te­kee mie­len­kiin­toi­sek­si Brun­hil­de Pom­se­lin työ­paik­ka. Nuo­ri nei­ti työs­ken­te­li pro­pa­gan­da­mi­nis­te­riössä hy­vin­kin lä­hei­sessä kon­tak­tis­sa val­taa­pitä­vien kans­sa. Pro­pa­gan­dan pe­rus­piir­tei­siin luu­li­si kuu­lu­van ydin­työ­ryhmän sisäi­nen tie­to sa­lat­ta­vas­ta ja muo­kat­ta­vas­ta ma­te­riaa­lis­ta. Mut­ta ei, tär­keät kuo­ret oli­vat ai­na si­netöi­tyjä.

Vuo­den 2017 Doc­point-oh­jel­mis­tos­sa nähtävä itä­val­ta­lais­do­ku­ment­ti A Ger­man Li­fe up­pou­tuu yh­den lä­hi­pii­riläis­ker­to­muk­sen kaut­ta kei­noi­hin kä­si­tellä sak­sa­lais­ten kol­lek­tii­vis­ta hä­peää. Syyttö­myy­den to­dis­te­lu, tietämättö­myy­teen ve­toa­mi­nen on ai­noa kei­no sel­vitä kan­sa­kun­nan ikui­ses­ta haa­vas­ta, ajau­tu­mi­ses­ta jouk­ko­hyp­noo­sin uh­ri­na osak­si ho­lo­kaus­tia.

B­run­hil­de Pom­se­lin pitkän haas­tat­te­lun kiin­nos­ta­vin an­ti on kylmä suh­tau­tu­mi­nen ih­mis­ten syyttä­viin lau­sei­siin. "Me em­me oli­si suos­tu­neet", sa­no­vat ih­mi­set tuo­mi­ten. "Kyllä oli­sit­te", vas­taa Goeb­bel­sin sih­tee­ri — ka­me­ras­ta la­sit­tu­nein sil­min ohi kat­soen.

Ta­ri­na saat­taa jäädä puh­ki­ko­lu­tun la­ji­tyyp­pinsä vii­mei­sek­si. Haas­tat­te­lun ai­koi­hin 103-vuo­tias Pom­sel on vas­tan­nut sa­moi­hin ky­sy­myk­siin vä­sy­myk­seen as­ti. Kop­pa­va suh­tau­tu­mi­nen jäl­ki­pol­vien ute­lui­hin saa vas­tauk­set kuu­los­ta­maan ul­koa ope­tel­luil­ta. Herää ky­sy­mys, al­kaa­ko yk­silö lo­pul­ta us­koa omaa ta­ri­naan­sa, oli se sit­ten tot­ta tai ta­rua. Pom­sel to­dis­te­lee osat­to­muut­taan, selkä lä­hes­tul­koon liioi­tel­lun suo­ras­sa.

Haas­tat­te­lua sy­ventämään on haa­lit­tu run­sas määrä ar­kis­to­ma­te­riaa­lia so­tap­ro­pa­gan­dan eri puo­lil­ta. Ras­kaan mo­no­lo­gin kes­kellä nämä­kin ani­maa­tiot tun­tu­vat ke­ven­nyk­siltä. Lop­pu­puol­ta koh­ti in­sert-va­li­koi­ma su­kel­taa hur­jaan ruu­mis­gal­le­riaan, vie­den tun­nel­man so­ta­do­ku­men­tin vaa­ti­viin sy­vyyk­siin. Toi­sen maail­man­so­dan tun­ti­jal­le A Ger­man Li­fe ei uu­sia sy­vyyk­siä tar­joa, etu­si­vu py­syy sa­ma­na.

Mus­ta­val­koi­nen di­gi­taa­li­ku­va on kä­si­tel­ty ää­rimmäi­sin kont­ras­tein. Haas­ta­tel­ta­va pu­huu ka­me­ran vä­littömässä lä­hei­syy­dessä, tur­tu­neis­ta kas­vois­ta ei saa kai­va­mal­la­kaan ir­ti pie­nintäkään ka­tu­mus­ta. Elämässä on tar­peek­si kär­si­mystä il­man osa­vas­tuu­ta ho­lo­kaus­tis­ta. (VA)