Yli 10 800 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
Kino

Postia pappi Jaakobille

Elokuva

K­laus Härön fil­mi­no­vel­li Pos­tia pap­pi Jaa­ko­bil­le luot­taa yk­sin­ker­tai­suu­den voi­maan.

K­laus Härön fil­mi­no­vel­li Pos­tia pap­pi Jaa­ko­bil­le luot­taa yk­sin­ker­tai­suu­den voi­maan. Se vir­kistää ai­ka­na, jol­loin meillä­kin elo­ku­van pitäi­si ol­la suur­ta ja tek­nistä, vauh­di­kas­ta pin­ta­lii­toa ja –­kiil­toa. Oh­jaa­ja­ve­li Härö to­dis­taa sen puo­les­ta, että hek­ti­syy­den het­ki me­ni jo ja ame­rik­ka­lai­sen tur­boi­lun pur­sot­ta­jat ovat pu­don­neet omas­ta­kin kyy­distään.
A­teis­tit ovat teh­neet osan par­hais­ta us­kon­nol­li­sis­ta elo­ku­vis­ta. Esi­merk­kinä Pa­so­li­nin Mat­teuk­sen evan­ke­liu­mi ja John Hus­to­nin Wi­se Blood. Hus­ton kyllä fil­ma­si Flan­ne­ry O’­Con­no­rin teos­ta mus­tak­si ko­me­diak­si, mut­ta jou­tui val­mis­ta fil­miä kat­soes­saan nos­ta­maan kä­tensä ylös: — Jee­sus voit­ti, hän to­te­si elo­ku­van tuot­ta­jal­le.
K­ris­til­li­syy­tensä avoi­mes­ti esiin tuo­va Härö ihas­tui Jaa­na Mak­ko­sen kä­si­kir­joi­tuk­seen. Ja tu­li­han se hä­nel­le kir­jeenä pos­ti­laa­tik­koon! Pie­ni­muo­tois­ta elo­ku­vas­sa on ta­pah­tu­ma­pai­kan kir­kon­kylä ja sen har­vat hen­kilöt: so­kea pap­pi Jaa­kob, hä­nen avuk­seen va­pau­tu­va van­ki Lei­la ja pos­tel­joo­ni. Muu maail­ma pää­see ta­ri­naan suu­del­min, kyy­ne­lin ja ru­kouk­sin sul­je­tuis­sa kir­jeissä.
Syn­tymästä so­kean pas­to­rin tai­val ei ole ol­lut help­po. Rik­kaan lie­nee hel­pom­pi päästä neu­lan­silmästä, tai sydän­ki­rur­gin saa­da nau­la päähänsä, kuin näkö­vam­mai­sen pa­pin löytää seu­ra­kun­nan vir­kaa. Nyt pap­pi Jaa­kob on jo eläk­keellä. Kas­ta­mis­ten, häi­den ja hau­ta­jais­ten si­jas­ta seu­ra­kun­ta­työ on kir­jeissä, joi­ta ker­tyy sän­gy­na­lus täy­teen.
Ru­kou­sa­pua pyytä­vien on­gel­mat ovat ar­ki­sia. Elämän ja van­ki­lan paa­dut­ta­ma Lei­la tu­hah­taa, kun Jaa­kob luu­lee hen­gen voi­min vai­kut­ta­van­sa maal­li­siin vas­toinkäy­mi­siin. Kaa­ri­na Ha­zar­din kyy­ni­nen Lei­la on louk­kaus­ki­vi Heik­ki Nou­siai­sen har­taal­le Jaa­ko­bil­le. Nai­nen on kat­so­jan puo­les­ta toi­mi­va ”­pa­ho­lai­sen asia­na­ja­ja”, mie­hen us­konkä­si­tys­ten tes­taa­ja ja seu­lo­ja. On­ko us­kos­ta, siis toi­vos­ta, mitään käytännön hyö­tyä elämässä?
Il­man Ha­zar­din osu­van um­pi­mie­listä Lei­laa Härön fil­mi oli­si us­kon­nol­li­nen trak­taat­ti, kuin vas­ta­voi­maa vail­la ole­va yh­den asian gos­pel­jol­lo­tus. Mut­ta ku­ten gos­pel par­haim­mil­laan, myös elo­ku­va voi kä­si­tellä us­koa tai­tees­ta tin­kimättä. Hie­no­ja esi­merk­kejä löy­tyy: Dreyer, Bres­son, Berg­man.
Voit­taa­ko Jee­sus?
Oh­jaa­ja Härö ja pa­neu­tu­va työ­ryhmä – Tuo­mo Hut­ri, Sa­mu Heik­kilä, Kir­ka Sai­nio, Heik­ki Kos­si, Sa­ri Suo­mi­nen, Kai­sa Mä­ki­nen, Da­ni Strömbäck – luo­vat rän­sis­ty­neen pap­pi­lan ja sen vil­liin­ty­neen puu­tar­han pysäh­ty­neen pil­vipäivä­tun­nel­man. Luon­non rau­ha ja ih­mi­nen sii­hen su­lau­tu­va­na osa­na le­vittävät ar­mol­lis­ta hi­tau­den evan­ke­liu­mia.
Nä­kymättömän Eli­nan ai­he oli lap­sen kie­li­puo­li myk­kyys, Äi­deistä par­haim­mas­sa so­ta­lap­sen trau­ma, Uu­des­sa ih­mi­sessä pak­kos­te­ri­li­soin­ti. Pik­ku­fil­missään Härö tart­tuu ran­kim­piin ai­hei­siin, raa­kaan per­hevä­ki­val­taan ja it­se­mur­haan. Pie­nissä raa­meis­sa jär­kyttä­vyys mie­ti­tyttää, var­sin­kin kun edel­li­nen tuo­daan esiin vain kir­jeestä luet­tu­na ja jäl­kimmäi­nen töksähtäen.
On­nel­li­seen lop­puun pää­dytään mut­kien kaut­ta. Se ra­sit­taa tun­nin ja var­tin pi­tui­sen fil­min muo­to­puh­taut­ta. Heik­ki Nou­siai­sen van­hus on näyt­te­lijän voit­to. Pas­to­ri ki­pui­lee ki­vi­kir­kon lat­tial­la lä­hes berg­ma­ni­lais­ta epäi­lystä. Mut­ta kirk­ko­koh­taus on pit­ki­tet­ty. Lei­lal­le ei ole muu­ta paik­kaa kuin pap­pi­la, mut­ta mik­si hän ei nou­se tak­sin ta­ka­pen­kiltä Jaa­ko­bin avuk­si? Oli­si­ko hap­py end tul­lut liian ai­kai­sin? Tur­han hol­lywoo­di­lai­sit­tain?
Kat­so­ja ei pää­se tar­peek­si Jaa­ko­bin tai Lei­lan päi­den sisään. On­gel­ma on kä­si­kir­joi­tuk­ses­sa, jos­sa si­vu­sei­kat ja tär­keät kä­si­tellään sa­mal­la pai­nol­la. Idea kyllä toi­mii.
K­laus Härön mie­lestä Jee­sus voit­taa. Hu­ma­nis­ti­kat­so­ja taas voi tul­ki­ta, että kir­jei­den lä­hettä­jien ta­voin Jaa­kob ja Lei­la ovat it­se­kin tar­vit­se­via. He löytävät ar­mon tai elämänsä mer­ki­tyk­sen toi­sis­taan. Se, kai­va­taan­ko sii­hen tai­vaal­lis­ta vä­liin­tu­loa, jää on­nek­si kat­so­jan har­kin­taan.
Jaa­ko­bin kir­jeet mer­kit­sevät yh­teyttä, elämän merk­kiä ja toi­von yllä­pitä­mistä. Sitä kai­ke­ti on elo­ku­van­te­ko­kin? (HB)
10/06/2009

Tekniset tiedot

Formaatti: Kino
 
Vuosi: 2009Kesto: 76 minuuttia
Julkaisija: Nordisk Film 
  
 
Ikäraja:
(7)
Kielletty alle 7-vuotiailta. Täysi-ikäisen seurassa elokuvan saa esittää enintään kaksi vuotta nuoremmalle.
VET: A-51792  

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat julkaisijalle (Nordisk Film) ellei toisin mainita.

Etsitkö tärppejä?

Jos pidät tästä elokuvasta saatat myös olla kiinnostunut näistä. Lisää samojen tekijöiden elokuvia löydät klikkaamalla tekijän nimeä edellä.
© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2024 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy