Amerikkalaistiedemiehet hääräävät salaisen laboration syövereissä.
Amerikkalaistiedemiehet hääräävät salaisen laboration syövereissä. Lukkojen takana piilotellee maailman arvoituksellisin ihmetys. Kellarin himmeän valaistuksen alla toimitetaan hämärimpiä hommia, kertovat jo turvatoimet. Mystisen tuonpuolisen avain on harvoilla ja valituilla, yhtenä heistä kiinteistöä elannokseen luuttuava Elisa Esposito.
Ohjaaja-käsikirjoittaja-tuottaja Guillermo del Toron kertoessa yhtäaikaisesti useita tarinoita, elokuvasta katoaa kosketuspinta. The Shape of Water on kauniiden tilannekuvien kollaasi, päämäärättömästi koostettu taidenäyttely. Uskonnollinen tematiikka on läsnä, perusteitta.
Del Toro tähdentää ymmärrystä lajien sisällä ja välillä. Ihmisen ikuinen epäluulo maahantunkeutuvia kohtaan, erilaisuuden kohtaaminen, laventuu jälleen fantastiseen kuvastoon. Sisään rakentuu tarpeettoman laajoja syvyyksiä. Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton vastakkainasettelu ajautuu poliittisen jeesustelun ja kaikkitietävyyden rajojen maille.
Ohjauksellinen näkemys tulee esille persoonallisissa henkilöhahmorakenteissa. Sally Hawkinsin hiljainen tulkinta läheisyyttä kaipaavana siivoojattarena on koskettavuudessaan rajaton. Kärjistetyt roolitukset vievät elokuvan suoraan maailman teatterilavoille.
Krumeluurien seassa del Toron utopia ei tavoita hakemaansa sisällöllistä antia. Alexandre Desplatin itsessään toimiva score ajaa elokuvaa turhankin paljon ameliemaisiin fiiliksiin. Puoliväkinäisesti kehittyvä The Shape of Water jää kauas esikuvansa luontevasta kepeydestä. (VA)