Yli 10 700 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
DVD

When You’re Strange

The Doors: When You’re Strange 

Elokuva:
Kuva & Ääni:
Ekstrat:

Tekniset tiedot

Formaatti: DVD
 
Vuosi: 2009Kesto: 82 minuuttia
Julkaisija: Pan VisionKuva:
Anamorfinen 1.78*
Ääniraita: Dolby Digital Mono
 
Ikäraja:
(18)
Kielletty alle 18-vuotiailta. Ohjelman saa luovuttaa vain 18 vuotta täyttäneelle.
  EAN: 5709165261923

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat julkaisijalle (Pan Vision) ellei toisin mainita.

Elokuva

Mitä saa­daan, kun pan­naan yh­teen pä­tevä ru­noi­li­ja, jo­ka on sa­mal­la kes­kin­ker­tai­nen lau­la­ja, jazz-­kier­to­ja ra­kas­ta­va ur­ku­ri, fla­men­co­taus­tai­nen ki­ta­ris­ti ja jazz-­rum­pa­li?

Mitä saa­daan, kun pan­naan yh­teen pä­tevä ru­noi­li­ja, jo­ka on sa­mal­la kes­kin­ker­tai­nen lau­la­ja, jazz-kier­to­ja ra­kas­ta­va ur­ku­ri, fla­men­co­taus­tai­nen ki­ta­ris­ti ja jazz-rum­pa­li? Eivät siitä ehkä ta­jun­nan ovet au­kea, mut­ta syn­tyi per­soo­nal­li­nen rockbän­di The Doors, jo­ka loi se­kun­nis­sa tun­nis­tet­ta­van oman soun­din­sa.
How­lin’ Wol­fin raa­ka blues, stac­ca­to-ki­ta­ra ja Brech­tin oop­pe­rat yh­tyivät kreik­ka­lai­siin ta­rui­hin, Wil­lian Bla­ken nä­kyi­hin, Jack Ke­roua­cin beat­nik-p­roo­saan ja hil­littömään päih­tei­den käyttöön. Doors ei ol­lut The Whon ta­paan par­haa­na ai­ka­naan yhtä suo­sit­tu bän­di kuin nous­tes­saan nos­tal­gia-aal­lon har­jal­le.
Door­sil­la näitä co­me­bac­ke­ja on ol­lut usei­ta kym­me­nen vuo­den vä­lein. En­sik­si 1970-lu­vun lo­pus­sa Jim-elämä­ker­ran myötä, sit­ten Oli­ver Sto­nen Doors-e­lo­ku­van (1991) ja toi­vot­ta­vas­ti nyt tämän do­ku­men­tin myötä.
Door­sin kap­pa­lees­ta ni­mensä ot­ta­nut do­ku­ment­ti jou­tui koh­tuut­to­man ryö­py­tyk­sen koh­teek­si. Sen mu­kaan siinä ei ole mitään muu­ta uut­ta kuin en­nen nä­kemätön pätkä Mor­ri­so­nis­ta aja­mas­sa vä­ki­vah­vaa Mus­tan­gia au­tio­maas­sa.
Ko­ko­nai­suus on kui­ten­kin valt­tia. Ker­ron­ta­tyy­li on niin is­kevä ja John­ny Dep­pin se­los­tus niin osu­vaa, et­tei tätä voi pitää yh­den au­topätkän blan­dauk­se­na. Tämä kuu­luu kaik­kien 1960-lu­ku­lai­sen rock­mu­sii­kin ystä­vien ko­koel­miin.

Kuva, ääni & ekstrat

Keskitason kuva ja ääni. Oman lisäarvonsa antaa se, että musiikkipuolen ratkaisuista vastaa Bruce Botnick, joka toimi aikoinaan yhtyeen äänittäjänä ja tuottajana. Ekstroihin on tallennettu 9 min. Morrisonin sukulaisten haastatteluja. Jopa isä, joka sentään oli Vietnamin sodan kontra-amiraali, puhuu pojastaan kauniisti. Voi vain kuvitella, minkä paineen hän kohtasi, kun media ja viranomaiset väittivät pojan heiluttaneen heppiään Miamin lavalla. Hienoa, että aika parantaa haavat. (PS)
23/10/2013

Etsitkö tärppejä?

Jos pidät tästä elokuvasta saatat myös olla kiinnostunut näistä. Lisää samojen tekijöiden elokuvia löydät klikkaamalla tekijän nimeä edellä.
© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2024 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy