Gangs­te­rin nou­su ja tu­ho al­kaa ol­la jo yli­vil­jel­ty la­ji­tyyp­pi. Rans­ka­lai­sel­la tyy­li­ta­jul­la kak­sio­sai­nen elo­ku­va Pub­lic Ene­my pää­see to­ki ai­ka pitkäl­le var­sin­kin al­ku­puo­lel­laan, kun Al­ge­rian ko­ke­muk­set pa­ne­vat per­heen ai­noa lap­sen ri­kok­sen teil­le. Kun tul­laan 1970-lu­vul­le, elo­ku­va al­kaa tois­taa it­seään. Avoin Mar­tin Scor­se­sen mat­kin­ta al­kaa är­syttää, sillä vä­ki­val­ta on pe­rin raa­kaa, mut­ta sillä ei ole tai­teel­lis­ta kul­maa.

Pa­ko ka­na­da­lai­ses­ta tur­va­van­ki­las­ta, jos­sa ko­keil­tiin li­ki ny­ky-I­ra­kis­ta tut­tu­ja kas­va­tus­me­to­de­ja, on kui­ten­kin to­teu­tet­tu pe­rin jän­nittäväs­ti.

Ta­ri­na laa­je­nee ja le­viää kä­sisttä – var­sin­kin kun al­ku­teks­teissä esi­tel­ty lop­pu­tu­le­ma näy­tetään toi­sel­la le­vyllä puo­len tun­nin koh­tauk­se­na. Ikävä kyllä, sillä kat­so­ja tie­si jo, mikä on yh­teis­kun­nan ykkös­vi­hol­li­sen koh­ta­lo.

Tuo­tan­toon on kui­ten­kin sat­sat­tu näyt­te­lijä­rek­ry­toin­te­ja myö­ten. Vin­cent Cas­sel eläy­tyy to­sielämän Bon­nie & Cly­de –­kak­si­kon mas­ku­lii­niin Jac­ques Mes­ri­neen vii­meistä hi­ki­pi­sa­raa myö­ten, mut­ta Gé­rard De­par­dieu tyy­tyy ru­tii­niin ri­kos­kump­pa­ni­na.