Yk­sinäi­nen rat­sas­ta­ja on ih­meen hy­vin jää­nyt ai­na­kin 1960-lu­vul­la ja sitä aiem­min syn­ty­nei­den suo­ma­lais­ten po­pu­laa­ri­kult­tuu­ri­seen muis­tiin. Sitä on kui­ten­kin vai­kea ai­ka­lais­to­dis­taa, joh­tui­ko se sar­ja­ku­vis­ta vai liik­ku­vas­ta ku­vas­ta. ”­Hi ho, Sil­ver” oli jo­ka ta­pauk­ses­sa käytössä vielä vii­ti­sen­kym­mentä vuot­ta sit­ten ta­ka­pi­ho­jen länkkä­ri­lei­keissä. Al­ku­peräistä ni­meä ei tie­tenkään tie­det­ty, jo­ten Te­xas Ran­ger -kä­sit­teen opet­ti meil­le Tex Wil­ler -sar­ja­ku­va 1950-lu­vun lius­ka­leh­tien kaut­ta.

Uu­si elo­ku­va tus­kin tuo tähän juu­ri­kaan uut­ta. Syitä on neljä: se on jul­me­tun pitkä, pääo­san esittäjä Ar­mie Ham­mer jää täy­sin Ton­ton (John­ny Depp) var­joon ja tun­nel­mal­taan se on hie­man liian ou­to voit­taak­seen suu­ren yleisön suo­sio­ta. Vii­mei­nen syy on ikä­vin. Elo­ku­va jää lo­pul­ta tuot­ta­ja Jer­ry Bruck­hei­me­rin hä­peämättämäk­si yri­tyk­sek­si siirtää Pi­ra­tes of Ca­rib­bean –­ko­neis­to rous­kut­ta­maan ra­haa uu­teen la­ji­tyyp­piin.

Sitä ei kui­ten­kaan käy kieltä­mi­nen, että nau­roin muu­ta­man ker­ran spon­taa­nis­ti.