Yli 10 700 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
Kino

Ystävät hämärän jälkeen

Låt den rätte komma in 

Tekniset tiedot

Formaatti: Kino
 
Vuosi: 2008Kesto: 117 minuuttia
Julkaisija: Sandrew Metronome 
  
 
Ikäraja:
(15)
Kielletty alle 16-vuotiailta. Ennen vuoden 2012 ikäraja­merkintä­uudistusta tämän julkaisun ikäraja oli 15 vuotta.
VET: 206651  

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat julkaisijalle (Sandrew Metronome) ellei toisin mainita.

Elokuva

Pidätkö ystä­vyy­den ku­vauk­sis­ta ja on­nel­li­sis­ta lo­puis­ta?

Pidätkö ystä­vyy­den ku­vauk­sis­ta ja on­nel­li­sis­ta lo­puis­ta? Ystävät hämärän jäl­keen on si­nun elo­ku­va­si. To­mas Alf­red­so­nin fil­mi osuu koh­dal­leen, mikä­li 80-lu­vun vaih­teen ke­hi­tys­ta­ri­nat poh­jois­mai­sis­sa elo­ku­vis­sa ovat tun­tu­neet ve­toa­vil­ta. Yk­sinäi­syys, eri­lai­suus, kou­lu­kiu­saa­mi­nen, oman po­lun löytä­mi­nen, suh­teet van­hem­piin ja ikä­to­ve­rei­hin py­syvät ai­na ajan­koh­tai­si­na ai­hei­na. John Aj­vi­de Lindq­vis­tin ro­maa­niin pe­rus­tu­va teos ei petä siinäkään suh­tees­sa.
Van­han ja koe­tun ai­he­pii­rin kir­jai­li­jan omaan kä­si­kir­joi­tuk­seen pe­rus­tu­va fil­mi tuo esil­le to­dis­tus­voi­mai­sen rea­lis­ti­ses­ti, mut­ta per­soo­nal­li­sen fan­ta­sianäkö­kul­man kaut­ta. Poh­joi­sen po­jan kas­vu­ker­to­muk­sen rin­nal­la Ystävät hämärän jäl­keen on myös täy­si­ve­ri­nen vam­pyy­rie­lo­ku­va. Se nos­taa pe­lot­ta­vat ele­ment­tinsä kä­sin kos­ke­tel­ta­vik­si kan­kaal­le. Sää­li, mut­ta ve­ri­kam­moi­set älkööt vai­vau­tu­ko.
Ystävät hämärän jäl­keen on kerän­nyt jo 24 eu­roop­pa­lais­ta ja ame­rik­ka­lais­ta fil­mia­lan pal­kin­toa. Sil­ti se kiertää Suo­mes­sa vain kah­del­la ko­piol­la ja jää­nee har­vo­jen her­kuk­si, ai­na­kin en­nen dvd-le­vi­tystä.
Kol­mea­tois­ta lä­hes­tyvä poi­ka on kou­lu­kiu­saa­jien silmä­tik­ku­na pie­nessä ruot­sa­lai­ses­sa opi­nah­jos­sa. Huo­leh­ti­val­le yk­sin­huol­ta­jaäi­dil­leen Os­kar se­littää ruh­jeen­sa kaa­tu­mi­sik­si. Eron­nut isä, mah­dol­li­ses­ti al­ko­ho­lis­ti, asuu kau­ka­na. Mi­ten lah­ja­kas, sil­loi­sen vä­lin­pitämättömän kou­lu­lai­tok­sen ja ikä­to­ve­rei­den ar­moil­la avut­to­mak­si ja osat­to­mak­si eris­ty­nyt var­hais­nuo­ri sel­viää pin­teestä lan­nis­tu­mat­ta ja it­seään syyl­listämättä?
Ta­pah­tu­ma­vuo­si on 1981. Sen ar­vaa Os­ka­rin polk­ka­tu­kas­ta, Ru­bi­kin kuu­tios­ta ja mi­ni­lah­kei­sis­ta ur­hei­lus­hort­seis­ta (ja ystäväl­li­sestä lu­ki­ja­pa­laut­tees­ta, toim. huom.). Ja siitä, että ta­ri­nan en­simmäi­set rep­lii­kit on lai­nat­tu John Boor­ma­nin klas­si­kos­ta Syvä jo­ki: — Kil­ju kuin si­ka! Kiu­sat­tu var­hais­nuo­ri siinä ka­rai­see it­seään ja pistää puu­kol­la pi­ha­koi­vun kyl­keen.
Voi­maut­ta­va vam­pyy­ri­ta­ri­na
Kek­siikö Os­kar sa­mal­la it­sel­leen mie­li­ku­vi­tu­systävän, jää kat­so­jan ar­vat­ta­vak­si. Kuin­ka­han mo­ni lap­se­na kiu­sa­tuk­si tul­lut ei oli­si unel­moi­nut Pec­kin­pa­hin ja Ta­ran­ti­non räis­kyt­te­lyt var­joon­sa jättävästä fan­ta­sia­kos­tos­ta kal­toin­koh­te­li­joil­leen? Os­ka­ril­le re­vans­sin vä­li­kap­pa­le, kaik­ki­voi­pai­nen ka­ve­ri, il­mes­tyy naa­pu­ri­huo­neis­toon muut­ta­van sa­ma­nikäi­sen Elin hah­mos­sa. Eli on tyttö. Tai ehkä vam­pyy­ri.
Os­kar lah­joit­taa hä­nel­le Ru­bi­kin kuu­tion­sa. Ja saa vas­ta­lah­jak­si Eliltä aja­tuk­sen, että pa­ke­ne­mi­nen on elä­mistä ja pai­koil­leen jää­mi­nen jäh­met­ty­mistä.
Ken­ties Lindq­vis­tin al­ku­peräis­ro­maa­nin lu­ke­mal­la pää­si­si tar­kem­paan sel­vyy­teen to­den ja fan­ta­sian suh­teis­ta ker­to­muk­ses­sa. Mo­ni asia tai­ta­vas­sa, ka­rus­sa ja tun­nel­miaan pidät­te­levällä voi­mal­la tar­joa­vas­sa ruot­sa­lais­fil­missä viit­taa mah­dol­li­suu­teen, että pää­hen­kilö ku­vit­te­lee kai­ken. Toi­saal­ta ky­se voi ol­la kat­so­jan toi­vea­jat­te­lus­ta. Osa silmän rävähtämättä ku­va­tuis­ta shok­kie­fek­teistä ni­mittäin ylittää kä­si­tys­ky­vyn.
Na­tu­ra­lis­ti­ses­ti naa­mal­le rois­kit­tu­jen si­vu­hen­kilöi­den koh­ta­lot so­ti­vat ku­vi­tel­ma­tul­kin­taa vas­taan. Jol­lei sit­ten ole ky­se mah­dol­li­sen ker­to­jan ai­kuisnäkö­kul­mas­ta, luo­vis­ta täy­den­nyk­sistä oma­koh­tai­seen sel­viy­ty­mis­ta­ri­naan?
Pu­huin­ko si­vu­hen­kilöistä? Alf­red­so­nin oh­jauk­ses­sa jo­kai­nen on niin kat­ta­vas­ti pe­rus­tel­tu, et­tei ketään voi­si heittää ”­si­vuun” ko­ko­nais­ku­van kär­simättä. Muis­tiin pai­nuu Ika Nor­din esittämän lou­ka­tun nai­sen tau­din­kan­ta­jan koh­ta­lo. Ka­rin Berg­quist on pai­kal­laan ra­kas­ta­va­na äi­tinä, jo­ka elää eri maail­maa kuin lap­sen­sa. Unoh­tu­ma­ton on Eli-tytön kas­vat­ti-isä Hå­kan. Per Rag­na­rin näyt­te­lemä ka­ru, kaik­ken­sa tytön edestä an­ta­va mies on sar­ja­mur­haa­ja, jos­ta kas­vaa Fran­kens­tei­nin ja Cro­nen­ber­gin Kärpä­sen ta­pai­nen traa­gi­nen hir­viö­hah­mo.
Kå­re He­deb­randt ja Li­na Lean­ders­son ovat täy­del­li­siä. Vaah­te­ramäen Ee­me­linä­kin esiin­ty­nyt blon­di He­deb­randt on poh­jois­mais­ten poi­ka­ku­vaus­ten anee­mi­nen iko­ni. Lean­ders­son taas on tum­ma ja etee­ri­sen ek­soot­ti­nen. Heidän herkän ha­pui­le­vas­ti rak­kaut­ta hi­po­va ystä­vyy­tensä on ku­vat­tu tark­kanäköi­ses­ti ja kau­niis­ti.
Ka­me­roin­nis­ta vas­taa­va Hoy­te van Hoy­te­man näyttää lu­mi­mai­se­man kaik­ki sä­vyt. Muu­kin on ko­rei­le­mat­to­mas­sa ja kii­reettömässä elo­ku­vas­sa van­kas­ti pai­kal­laan. Jo­han Sö­derq­vis­tin an­siok­kaas­sa mu­sii­kis­sa pia­no säestää kat­so­jan tun­tei­ta ehkä lii­kaa.
Voi­maut­ta­va­na vam­pyy­rie­lo­ku­va­na Ystävät hämärän jäl­keen pys­tyy fan­ta­sian kei­noin puut­tu­maan ylei­siin ar­kielämän on­gel­miin ja tun­toi­hin. Se ei sor­ru opet­ta­vai­sek­si ja säi­lyttää ar­voi­tuk­sen­sa, tai­de­teok­sen tul­kin­nan­va­ran. (HB)
26/02/2009

Etsitkö tärppejä?

Jos pidät tästä elokuvasta saatat myös olla kiinnostunut näistä. Lisää samojen tekijöiden elokuvia löydät klikkaamalla tekijän nimeä edellä.
© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2024 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy