Val­koi­nen kau­pun­ki ku­vaa suo­ma­lai­sen mie­hen keh­noa ase­maa avioe­ron koit­taes­sa vääjäämättä kuin ti­las­to­jen pa­kot­ta­ma­na.

E­lo­ku­va pon­kai­si ar­vos­te­lu­me­nes­tyk­seen. Oli­si­ko do­ku­men­ti­no­mai­sen kä­si­va­ra­ka­me­ran käyttö toi­mi­nut pa­rem­min val­ko­kan­kaal­la, kos­ka ko­ti­teat­te­ris­sa tämä mei­naa jäädä kar­van ver­ran neljästä täh­destä?

Ta­ri­na tun­tuu liian en­nal­ta ar­vat­ta­val­ta ja kli­sei­seltä. Myötä­tun­to­kaan ei tun­nu heräävän. Oh­jaa­jan te­ho­kei­no ol­la ker­to­mat­ta lii­kaa asioi­den taus­tas­ta to­ki viehättää ja näyt­te­lijä­työ­kin ihas­tut­taa. Jo­kin kui­ten­kin tök­kii. Mo­nel­le kat­so­jal­le ei ai­van avau­du nai­sen ti­lan­ne ras­kaus­ma­sen­nuk­sen jäl­keen. Mie­hen äi­ti­riip­pu­vuus­kin jää tur­han pal­jon kat­so­jan it­sensä pää­teltäväk­si. Tämä voi sa­mal­la ol­la elo­ku­van voi­ma.

Mut­ta ah­dis­tus herää var­mas­ti. Jos tur­hia avioe­ro­ja ta­pah­tuu, niin elo­ku­van kat­so­mi­nen pitäi­si säätää pa­kol­li­sek­si kai­kil­le avio­liit­to­neu­vo­jal­le me­ne­vil­le pa­reil­le.