Tämä on Ti­mo Koi­vu­sa­lon uran pa­ras elo­ku­va. Ikävä vit­si on kuul­tu ehkä aiem­min, mut­ta se on tot­ta.

Ris­to Räppääjä on vai­kea tai­to­la­ji, sillä siitä pitävät lap­set, sitä in­hoa­vat nuo­ret, se jättää vä­lin­pitämättömäk­si ai­kui­set ja saa kes­ki-ikäi­set viih­tymään.

Es­ko Roi­ne pa­laa elo­ku­van pa­riin rik­kaa­na ex-oop­pe­ra­lau­la­ja­na, jo­ka päättää diag­noo­sin kuul­tuaan oh­ja­ta pe­rintönsä kau­kai­sel­le su­ku­lai­sel­leen. Edel­li­sessä osas­sa Ve­sa Vie­rik­ko pe­las­ti ko­ko elo­ku­van, mut­ta nyt RR ja Nel­li Nuu­de­lipää hoi­ta­vat hom­man jo ru­ti­noi­tu­nei­na lap­sinäyt­te­lijöinä.

Kum­me­li-vel­hon Heik­ki Sil­ven­noi­sen pie­ni roo­li van­ha­na Ris­to­na on luul­ta­vas­ti tyl­sin mie­hen kai­kis­ta roo­leis­ta. Hä­nen kar­man­sa kai on tämä: ly­hyt toi­mii, pitkä ei.

E­lo­ku­va­sar­jan yh­tey­dessä on muis­tet­ta­va yk­si vaa­ti­va ta­so: mu­siik­ki in­nos­taa ja on myös haus­kaa. Esa Nie­mi­nen lie­nee suo­ma­lai­sen mu­siik­ki­maail­man aliar­vos­te­tuim­pia mes­ta­rei­ta. Jos ha­luaa tehdä suu­ril­le ni­mil­le is­kelmää, koh­ta­lo on tämä. Elo­ku­vis­sa näitä sä­vel­lyk­siä voi kui­ten­kin ihas­tel­la, sillä mu­si­kaa­li muut­tuu kie­lenkään­teessä hau­ko­tel­ta­vak­si. Näin ei käy. Ei tälläkään ker­taa.