Lin­tu­jen bon­gaus on suo­sit­tu ja mie­len­kiin­toi­nen har­ras­tus. Sik­si on­kin eri­kois­ta, et­tei Pos­ke­ton­ta bon­gaus­ta pys­ty oi­kein hyö­dyntämään lähtöa­se­tel­maa. Mu­ka­na on kol­me mo­nis­sa ko­me­diois­sa ka­rais­tu­nut­ta äyt­te­lijää (S­te­ve Mar­tin, Jack Black ja Owen Wil­son), jot­ka eivät missään vai­hees­sa tun­nu in­nos­tu­van. Lin­tu­jen maail­maa saa­ti bon­gaa­jien psyy­kettä vain raa­pas­taan. Vielä ikävämpää on se, et­tei tämä ko­me­dia edes yritä nau­rat­taa.

Or­ni­to­lo­git tus­kin vai­vaan­tu­vat, mut­ta lin­tu­bio­lo­giaan hu­rah­ta­mas­sa ole­vat saat­ta­vat tästä kui­ten­kin pitää.

Minä huo­ma­sin muis­te­le­va­ni 1990-lu­kua, jol­loin tu­tus­tuin ou­lu­lai­seen tun­net­tuun har­ras­ta­jaan Ar­to Vuor­jo­keen. Hän kuu­lui nk. Sii­ka­joen Tau­von jen­giin, jon­ka in­nok­kaim­mat jä­se­net suu­rin piir­tein viet­tivät kai­ken ai­kan­sa lin­tu­ja tark­kail­len. Ha­vain­to­ja syn­tyi niin pal­jon, että etelän har­ras­ta­jat pi­tivät heitä ha­vin­to­jen ”kääntä­jinä” eli hui­ja­rei­na. Kuu­lui­sin jen­gistä oli Bon­go, Ou­lun ly­seon bio­lo­gian leh­to­ri. Minä luu­len, et­teivät tau­vo­lai­set vetä­neet jut­tu­jaan hi­has­ta. Jos kiin­nos­taa, Vuor­joen kir­ja Ul­ko­no­kal­ta tuu­lee (Poh­joi­nen, 1994) kan­nat­taa et­siä an­tik­va­riaa­tis­ta.