Nuo­ri po­lii­tik­ko ek­syy vai­mon­sa kans­sa vie­raan nai­sen sän­kyyn Bu­da­pes­tis­sa, mikä joh­taa vääjäämättä muu­hun­kin kuin la­ka­noi­den ki­ris­te­lyyn. Al­ku­peräi­sen ka­si­mil­li­sen kans­sa tällä on yh­teistä vain si­vua­vien tee­mo­jen kaut­ta, mut­ta suo­raan vi­deol­le teh­dyk­si jännä­rik­si tämä on poik­keuk­sel­li­sen viih­dyttävä ja su­la­va­liik­kei­nen ta­paus.

Myös elo­ku­van ar­voi­tus au­keaa hy­vin, eikä lop­pu­rat­kai­su ole puo­lek­si­kaan niin help­po — tai toi­saal­ta sat­tu­man­va­rai­nen — kuin oli­si voi­nut pelätä. Eihän tässä mistään Kuu­den­nes­ta ais­tis­ta pu­hu­ta, mut­ta rat­kai­sun vih­jeitä ti­pu­tel­laan sil­ti var­sin näppäräs­ti. Elo­ku­van yllättä­vin ve­to lie­nee sil­ti ta­pah­tu­mien löyhänä mo­ti­vaa­tio­na toi­mi­va yh­dys­val­to­jen po­li­tii­kan suo­ra­pu­hei­nen mol­laa­mi­nen.

Pai­koi­tel­len elo­ku­va on­nis­tuu va­ka­vas­ta il­meestään huo­li­mat­ta heittäy­tymään hil­peän ä­ly­va­paak­si — pa­ras esi­merk­ki tästä lie­nee vai­mon pa­kol­li­nen st­rip­paus­koh­taus. Muu­toin­kin elo­ku­va pyr­kii hu­vit­ta­vas­ti ta­sa­pai­noi­le­maan ta­ri­nan ja pal­jaan pin­nan vä­lillä, sillä ai­na alas­to­mien tyttö­jen lisään­tyessä ta­ri­naan il­maan­tuu uu­sia auk­ko­ja.

E­lo­ku­van ai­noa mer­kittävä heik­kous on, että hah­mot jäävät aut­ta­mat­to­man kol­koik­si, vain ni­pin na­pin us­kot­ta­vik­si. Sil­ti tämä on pa­rem­pi kuin mo­ni teat­te­riin as­ti sel­vin­nyt elo­ku­va.