Yli 10 500 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
Kino

Havukka-ahon ajattelija

Tekniset tiedot

Formaatti: Kino
 
Vuosi: 2010Kesto: 111 minuuttia
Julkaisija: Nordisk Film 
  
 
Ikäraja:
(S)
Sallittu kaikenikäisille.
VET: A-60925  

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat julkaisijalle (Nordisk Film) ellei toisin mainita.

Elokuva

Näyt­te­lijä Ka­ri Väänä­nen, 56, osoit­ti jo elo­ku­vis­sa Vaien­nut kylä ja Klas­sik­ko, että pärjää te­kijänä myös ka­me­ran toi­sel­la puo­lel­la.

Näyt­te­lijä Ka­ri Väänä­nen, 56, osoit­ti jo elo­ku­vis­sa Vaien­nut kylä (1997) ja Klas­sik­ko (2001), että pärjää te­kijänä myös ka­me­ran toi­sel­la puo­lel­la. On­nis­tu­nut tv-sar­ja Tai­vaan tu­let (2007) kas­vat­ti odo­tuk­sia, että Väänä­nen kes­kit­tyi­si taas myös teat­te­rie­lo­ku­van te­koon. Ha­vuk­ka-a­hon ajat­te­li­jas­sa hän on selväs­ti löytä­nyt per­soo­nal­leen so­pi­van kan­sa­no­mai­sen ai­heen. Kons­ta Pylkkä­sen on elo­ku­vis­sa näh­nyt jo 110 000 kat­so­jaa.
Vii­me syk­synä kuol­leen kir­jai­li­ja Veik­ko Huo­vi­sen esi­kois­ro­maa­ni Ha­vuk­ka-a­hon ajat­te­li­ja il­mes­tyi 1952 ja sai jat­ko-o­sat vielä vuo­si­na 1961 ja 2004. Kir­jois­ta tut­tu Pylkkä­nen on Kai­nuun kor­pi­fi­lo­so­fi, jo­ka sa­vot­ta­hom­mien ohes­sa poh­tii oma­peräi­sin aja­tuk­sin maail­man­kaik­keu­den il­miöitä niin mik­ro- kuin mak­ro­ta­sol­la, ba­si­lis­kois­ta ul­koa­va­ruu­teen.
Väänä­sen fil­mi on pie­ni, ke­hi­tys­kaa­rel­taan vaa­ti­ma­ton ja huu­mo­ris­saan kä­denlämpöi­nen. Sen ta­pah­tu­mat eivät päätä hui­maa, eikä juon­ta ole lai­sin­kaan. Sil­ti Ha­vu­kas­sa on pal­jon sydäntä ja mie­len­rau­haa. Otok­set kos­ke­mat­to­mis­ta erä­mais­ta, lin­nun len­nos­ta ja ve­neen ve­teen piirtämästä va­nas­ta voi­si­vat ol­la van­han suo­mi­fil­min ja tu­ris­ti­mai­nok­sen luon­tok­li­seitä. Huo­vi­sen maail­maan fil­mi­ver­sios­sa ku­vat­tui­na ne kui­ten­kin tun­tu­vat niin ihan­teel­li­sil­ta ja ai­doil­ta, että kat­so­jas­ta­kin herkäs­ti tu­lee ha­vuk­kaus­ko­vai­nen. Ti­mo Sal­mi­nen on ku­van­nut Aki Kau­rismäen elo­ku­vat ja hie­non las­ten­fil­min Pe­li­kaa­ni­mies. Juu­ri ku­vaa­jan herkkä ja syvä kat­se silmää miel­lyttä­vin si­ni­vi­hersä­vyin ta­voit­taa kor­pi­fi­lo­so­fin ”­si­nis­ten aja­tus­ten” fan­tas­ti­seen yl­tyvän luon­teen.
Oh­jaa­ja Väänä­nen osaa myös yllättää. Ko­meas­sa jak­sos­sa ava­ruuk­sia sa­vu­pii­pun juu­rel­ta ta­voi­tel­les­saan Kons­ta Pylkkä­nen mat­kaa Kub­ric­kin Ava­ruus­seik­kai­lu 2001:n rin­nal­la hiuk­sia nos­tat­ta­van psy­ke­dee­li­siin maail­moi­hin.
Kor­pi­fi­lo­so­fin ima­go
Kylän­mies­ten ja juo­ruak­ko­jen hu­hu­pu­heis­sa Pylkkä­nen muut­tuu ka­he­lis­ta mais­te­rik­si ja epäilläänpä häntä jo­pa Len­tual­la alas­to­mia nai­sia lum­peen­kuk­kien kes­kellä maa­lan­neen tai­tei­li­jan (Gallén-Kal­le­la?) leh­to­lap­sek­si. Pylkkä­nen it­se pa­has­tuu jois­ta­kin vih­jauk­sis­ta, mut­ta ei kor­jaa it­sel­leen edul­li­sia ar­ve­lu­ja. Kor­pi­fi­lo­so­fi var­je­lee ima­goaan hy­myi­lyttävän tar­kas­ti ja pylk­kerömäi­sen jääräpäin.
On­nek­si Pirk­ka-Pek­ka Pe­te­lius luo­pui Kons­ta Pylkkä­sen roo­lis­ta, sillä osa on kuin luo­tu Kai Leh­ti­sel­le. Leh­ti­nen ui jo pa­ri vuot­ta sit­ten il­miömäi­ses­ti toi­sen kan­sa­ne­dus­mie­hen, Kal­le Pää­ta­lon nah­koi­hin, mut­ta Ha­vuk­ka-a­hon ajat­te­li­ja­na näyt­te­lijä on mes­ta­ri. Leh­ti­sen us­kot­ta­vuus met­sien luo­mu­mie­henä on sa­tap­ro­sent­tis­ta jo van­has­taan. Pylkkä­senä hä­nessä väik­kyy Huo­vi­sen luo­man hah­mon silmän­pil­ke, reh­tiys ja hyvän­tah­toi­suus. Siinä rin­nal­la ja ai­van sa­mas­ta puus­ta veistäen vä­lit­tyy myös Leh­ti­sen ymmär­rys kor­pi­fi­lo­so­fin ove­luu­del­le.
Ha­vuk­ka-a­hon ajat­te­li­jan tul­kin­ta kul­kee Leh­ti­sellä kuin aja­tus. Näyt­te­lijä pyörähtää tai­ta­vas­ti kuin pik­ku­lan­tin päällä, kun Pylkkä­sen mu­he­vuus vaih­tuu ärhäkkään äk­ki­pi­kais­tuk­seen. Mer­ki­tyk­sistä rik­kaa­na roo­lin sisäis­ty­nei­syys nä­kyy näyt­te­lijän­työstä myös sil­loin, kun toi­si­na­jat­te­le­van ymmärtäjän ja maail­maa vi­nos­ti kat­so­van ih­met­te­lijän ava­ran mie­len al­ta kuul­taa yk­si­tyi­nen ki­pu. Poh­ti­jan mie­leen pa­laa­vat oma äpärä­lap­suus ja äi­din koh­ta­lo ja kor­vaan kuu­lu­vat kyläläis­ten, noi­den ”­kes­kin­ker­tais­ten”, ni­mit­te­lyt ja luu­lot­te­lut. — Eikö ih­mi­nen saa ol­la sem­moi­nen kuin on, jos ei kel­lekään pa­haa tee?, Kons­ta ih­met­te­lee.
Tar­kas­sa pun­ta­ris­sa ovat niin vä­likä­sien mer­ki­tys kuin eri­lai­set vii­sau­den la­jit. Kau­ko­vii­saus tai­taa ol­la Pylkkä­sen omin­ta la­jia, vaik­ka siinä­kin asiat voi­vat jäädä to­teu­tu­mat­ta tai ta­pah­tua toi­sin kuin oli odo­tet­tu. Teo­ria­vii­saut­ta Kons­ta ver­taa van­haan hau­lik­koon, jo­ka saat­taa räjähtää sil­mil­le. Ja kai­kis­ta ylei­sin vii­sau­den la­jeis­ta on jäl­ki­vii­saus. — Sillä on silmä kum­mas­sa pai­kas­sa, kun se kat­soo taak­sepäin, se­littää Ha­vuk­ka-a­hon ajat­te­li­ja.
Sillä ha­vu­kal­la ei muu­ten ole mitään te­ke­mistä ha­vu­jen kans­sa, vaan hau­kan­pa hy­vin­kin. – Aja­tus on kuin hii­ri­hauk­ka, ei sitä pis­tetä kes­ki­tys­lei­ril­le. Aja­tuk­sel­la on isot sii­vet, opas­taa Pylkkä­nen op­pi­poi­kaan­sa Nik­keä, jo­ta esittää nuo­ri Kons­ta Pöy­liö. Po­jan roo­li on elo­ku­va­ver­sios­sa ko­ros­tu­nut, sillä hän on miet­tei­den kuu­li­ja, erään­lai­nen kat­so­jan edus­ta­ja. Kons­ta on lap­sen vä­likä­si ajat­te­lun ih­mei­siin. Näyt­te­lijä Leh­ti­nen ja oh­jaa­ja Väänä­nen ovat elo­ku­vay­leisön vä­likä­siä Veik­ko Huo­vi­sen si­ni­siin aja­tuk­siin. (HB)
19/02/2010

Etsitkö tärppejä?

Jos pidät tästä elokuvasta saatat myös olla kiinnostunut näistä. Lisää samojen tekijöiden elokuvia löydät klikkaamalla tekijän nimeä edellä.
© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2022 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy