Eipä lie­ne ih­me, että 1970-lu­vun tait­tees­sa alet­tiin tehdä uu­den­lai­sia län­ne­ne­lo­ku­via, jois­sa te­kijät ha­lu­si­vat kat­soa 1800-lu­vun länttä uu­sin sil­min. Vuo­si­kym­men­ten ma­ti­neenäytös­ten tul­va lau­la­via kar­ja­pai­me­nia, kah­den Joh­nin kul­ta-ai­ka ja pitkät tv-sar­jat eivät to­del­la­kaan ku­van­neet to­del­lis­ta länttä, vaan pi­kem­min di­me no­vels –­sa­tui­lu­ja. Ser­gio Leo­nen kar­kea rea­lis­mi ja hil­litön tyy­lit­te­ly in­nos­ti myös ame­rik­ka­lai­sia kat­so­maan men­nei­syyttään uu­des­taan.

T­he Wild Bunch eli Ja­me­sien ja Youn­ge­rien ta­ri­na oli län­nen suur­ta kaa­no­nia. Phi­li Kauf­man kään­si esi­koi­soh­jauk­ses­saan ase­tel­mat nu­rin­nis­koin ja ai­na­kin tie­tyssä mää­rin so­vel­taen tut­kit­tua tie­toa. Co­le Youn­ger (C­liff Ro­bert­son) oli­kin ryhmän fi­lo­so­fi ja jär­ki­mies, jos­ta oli­si tul­lut hyvä in­sinöö­ri. Jes­se Ja­mes (Ro­bert Du­vall) puo­les­taan näy­tetään suo­ra­nai­se­na va­lopäänä, jo­ka oli­si ol­lut omiaan herä­tys­liik­kei­den pal­ve­luk­ses­sa. Muu­kin jouk­ko poik­keaa nor­maa­lis­ta täh­distöstä ko­ho­koh­ta­naan ylä­huu­len­sa am­mus­ke­lus­sa me­nettä­nyt Jim Youn­ger (Lu­ke As­kew).

Ikävä kyllä elo­ku­van tah­ti laa­haa pa­has­ti, luul­ta­vas­ti tar­koi­tuk­sel­la. Hur­jan­kaan jou­kon elo ei voi­nut ol­la ko­ko ajan hur­jaa. Päin­vas­toin, ikä­vystättävää ja tur­haut­ta­vaa. Ko­ko­nai­suus ei ole ta­sa­pai­nos­sa, mut­ta yk­sittäi­set koh­tauk­set ovat eri­no­mai­sia. Var­sin­kin alun huus­si­koh­taus on jo­tain en­nen nä­kemätöntä ame­rik­ka­lai­ses­sa elo­ku­vas­sa. Myös mykkäe­lo­ku­vien san­ka­reil­le omis­tet­tu ba­se­ball-koh­taus on ver­taan­sa vail­la ir­vail­les­saan sil­le, mi­ten luul­ta­vas­ti kan­sal­lis­pe­liä pe­lat­tiin 150 vuot­ta sit­ten.