Ma­fioo­so John Got­tin per­he­suh­tei­siin kes­kit­tyvä ri­kosd­raa­ma ot­taa to­si­ta­ri­nan esi­ku­vak­seen ja ker­too us­kot­ta­van ta­ri­nan ri­kos­ten ta­ka­na.

Har­mil­li­ses­ti so­pas­ta puut­tuu kaik­ki jän­ni­tys ja pu­nai­nen lan­ka­kin mais­tuu en­nen kaik­kea Got­tin per­heen te­kos­ten val­ko­pe­sul­ta. Ma­fiaee­pos­ta odot­ta­va kat­so­ja to­dennäköi­ses­ti pet­tyy, eikä elo­ku­va juu­ri tar­joa syitä sa­mais­tua hah­moi­hin­sa, jo­ten ker­to­mus jää etäi­sek­si ja ta­va­no­mai­sek­si. Tästä huo­li­mat­ta ky­se on viit­se­liääs­ti kyhä­tystä ku­vauk­ses­ta, jo­ka tun­tuu esit­te­levän ta­pah­tu­mia kuin to­dis­tu­sai­neis­toa oi­keu­des­sa.

Pa­has­ti flo­pan­nut elo­ku­va on saa­nut nis­kaan­sa ko­sol­ti lo­kaa. Elo­ku­van vih­doin pääs­tyä teat­te­rei­hin syy­tet­tiin sen taus­ta­voi­mia ver­kon ar­vos­te­lu­si­vus­to­jen peu­ka­loin­nis­ta. Krii­ti­kot eivät puo­les­taan ole täl­le läm­men­neet lain­kaan, mut­ta Ma­fia­vel­jien köyhänä serk­ku­poi­ka­na tämä puol­taa paik­kan­sa kat­se­lu­lis­tal­la.

E­lo­ku­va­na tämä on hy­vin kau­ka­na Kum­mi­se­distä, mut­ta gen­reen mah­tuu mon­ta huo­nom­paa­kin teos­ta. Tässä puit­teet ovat sentään koh­dal­laan ja Sc­hwar­ze­neg­ge­riä ka­na­voi­va John Tra­vol­ta­kin hoi­taa tont­tin­sa il­man vat­sanvään­teitä. Elo­ku­va pe­rus­tuu John Got­ti Jr.:n muis­tel­miin "S­ha­dow of My Fat­her".