Har­va elo­ku­va muut­taa yh­teis­kun­taa. Var­sin­kaan suo­ma­lai­nen elo­ku­va.

Ris­to Jar­van Kun tai­vas pu­toaa… muut­ti Suo­men lainsäädäntöä. Se ku­va­si sen ver­ran kou­riin­tun­tu­val­la ta­val­la ai­kan­sa skan­daa­li­leh­distön toi­min­ta­ta­po­ja, että Lex Hy­myk­si ris­ti­tyllä lail­la alet­tiin vaa­lia leh­distön etiik­kaa. Me­no siis­tiy­tyi­kin. Mat­ti Van­ha­nen voi ol­la on­nel­li­nen, et­tei hän toi­mi­nut 1970-lu­vun alun po­li­tii­kas­sa.

Tämä kaik­ki ei kui­ten­kaan tee hyvää elo­ku­vaa. Ai­ka­lai­sar­vos­te­lut oli­vat kii­tettä­viä, ja klas­sik­kok­riit­tik­ko Pert­ti Lu­mi­rae nos­ti tämän jo­pa Jar­van sii­he­nas­ti­sis­ten töi­den jou­kos­ta par­haak­si. Pidän kui­ten­kin elo­ku­van ra­ken­net­ta aa­vis­tuk­sen van­ha­nai­kai­se­na. Pää­hen­kilön, toi­mit­ta­ja Ol­li Me­ren yk­sin­pu­he­lun va­ras­sa ete­nevä dra­ma­tur­gia on lo­pul­ta yhtä help­po kei­no kuin ny­kypäivän ta­pa säästäväi­syys­syistä ra­ken­taa elo­ku­va ”­ka­don­nei­den vi­deo­nau­ho­jen” va­raan.

Se kui­ten­kin tästä tu­lee mie­leen: on­ko­han ny­kypäivän in­sinöö­rio­pis­ke­li­joil­la juu­ri minkään­lais­ta yh­teis­kun­nal­lis­ta ee­tos­ta. Ai­na­kin 1970-lu­vun vaih­tees­sa oli. Ja al­kaa­ko heistä ku­kaan tehdä tie­dos­ta­via elo­ku­via?