Muis­te­lu­lin­jal­le an­tau­tu­va kym­me­nes osa tar­joaa suu­rie­leistä agent­ti­ry­minää ympä­ri maa­pal­lon. Me­ga­lo­maa­ni­sis­ta stun­teis­ta ja poh­jat­to­man fa­ta­lis­ti­ses­ta elämä­not­tees­taan huo­li­mat­ta ky­se on hy­vin an­nos­tel­lus­ta ja ver­rat­tain sel­kopäi­sestä seik­kai­lus­ta. Ko­ko elo­ku­van jäl­keen­kin on to­ki vielä vai­kea sa­noa mistä tässä kai­kes­sa oi­keas­taan oli ky­se ja oli­ko missään jär­keä, mut­ta se ei nyt ole ty­ki­tyk­sen tar­koi­tus.

E­pi­so­din ka­ta­lyyt­tinä toi­mii ka­ta­la ket­ku, jo­ka la­vas­taa Tor­re­ton jen­gin ter­ro­ris­teik­si. Tällä lu­pa­kir­jal­la jyrätään pit­kin Roo­maa, Los An­ge­le­sia, Na­po­lia ja Rio de Ja­nei­roa kun­nes ka­dut ovat rul­lal­la ja ta­lo­jen nur­kat mu­ru­si­na. Paa­tos­ta riittää siinä missä vii­mei­sessä Ja­mes Bon­dis­sa­kin, mut­ta nyt fa­ta­li­si­mi tait­tuu vielä luon­teen­laa­duk­si enemmän­kin kuin pää­te­pis­teek­si. Tämä on puh­das­ta sir­kus­ta, ko­ko pää­sy­li­pun edestä.