B­rit­ti­mus­li­miyh­teisön elämää raot­ta­va ko­me­dia näyttää kult­tuu­ri­ses­ti ja us­kon­nol­li­ses­ti räjäh­dys­herk­kien aluei­den vaa­ra­ti­lan­tei­ta, kai­kes­sa raa­dol­li­suu­des­saan. Ra­sis­min jat­ku­va läsnäo­lo ei lie­ne ke­nel­lekään suu­ri yllä­tys, ku­ten ei ikui­nen avio­liit­to­jen en­na­koi­mi­nen ja vi­rit­te­le­mi­nenkään. Mah­mud (O­mid Dja­li­li) läh­tee tar­kis­ta­maan juu­riaan kan­sa­lais­re­kis­te­ristä. Yllä­tyk­sel­li­nen kään­ne syn­tymä­to­dis­tuk­ses­sa saa ai­kaan ko­ko­nais­val­tai­sen iden­ti­teet­tik­rii­sin.

Me­nes­tys­kir­jai­li­ja Da­vid Bad­die­lin mus­ta ko­me­dia nau­raa räväkäs­ti vä­hem­mistöil­le, Pa­les­tii­nan ja Is­rae­lin ti­lan­ne nou­see esiin hu­vit­ta­vis­sa yh­teyk­sissä. Omid Dja­li­li toi­mii ko­me­dian kan­ta­ja­na, kas­voi­na kä­sittämättömäl­le, mut­ta – lo­pul­ta ah niin su­vait­se­val­le – ta­ri­nal­le. Ä­lykäs ja mo­ni­muo­toi­nen ta­ri­na ei epäus­kot­ta­vuu­des­saan kan­na ai­van riittäväs­ti viih­dear­voaan kor­keam­mal­le.