Puo­la­lai­set si­sa­ruk­set pa­ke­ne­vat Eu­roo­pan vai­kei­ta olo­suh­tei­ta Yh­dys­val­toi­hin vuon­na 1921, mut­ta El­lis Is­lan­din ta­ka­na avau­tu­va uu­si maail­ma ei ole kaik­kien unel­mien täyt­ty­mys. Yk­si sis­kok­sis­ta jää ka­ran­tee­niin tur­ber­ku­loo­sin vuok­si ja toi­nen (Ma­rion Co­til­lard) sel­viää on­nek­kaas­ti man­te­reel­le avus­tusjär­jestön mie­hen (Joa­quin Phoe­nix) kai­na­los­sa. Apu ei kui­ten­kaan ole pyy­teetöntä, vaan vas­ta­pal­ve­luk­sek­si on ase­tel­tu eh­do­tus työ­paik­kas­ta maail­man van­him­mas­sa am­ma­tis­sa.

O­ma­laa­tui­nen ja poh­jim­mil­taan hy­vin tu­kah­du­tet­tu draa­ma seu­raa pe­las­ta­jan ja pe­las­te­tun, su­tenöö­rin ja pros­ti­tuoi­dun, vai­val­lois­ta eloa 1920-lu­vun New Yor­kin köyhäl­listö­kort­te­leis­sa. Joa­quin Phoe­nix te­kee omin­ta­kei­sen hau­raan tul­kin­nan nai­sia hyväk­sikäyttävästä mie­hestä, jo­ka on ma­nee­reil­taan lä­hempänä han­hie­moa kuin ste­reo­tyy­pistä pa­rit­ta­jaa. Ma­rion Co­til­lard vetää yhtä­lail­la pidättäy­ty­neen roo­lin nai­se­na, jo­ka nä­kee mitä tu­le­man pitää ja an­tau­tuu ti­lan­teel­leen, mut­ta ei sor­ta­jal­leen.

El­lis Is­lan­din ja pa­ko­tet­tu­jen ih­mis­suh­tei­den joh­dos­ta elo­ku­va tuo mie­leen Mar­tin Scor­se­sen tuot­ta­man draa­man "Kul­tai­nen port­ti", jo­ka kä­sit­te­li saa­rel­le saa­pu­mis­ta klaust­ro­fo­bi­sel­la an­tau­muk­sel­la. Tämä elo­ku­va on pe­rio­di­ku­val­taan ja miljööltään rat­kai­se­vas­ti rik­kaam­pi ta­paus, mut­ta hah­mot jäävät nyt­kin etäi­sik­si toi­mi­joik­si. Ker­to­mus on roh­kea ja yllättävä, mut­ta to­teu­tus on­nis­tuu vain osin kun hah­mo­ja ei tar­vit­se in­ho­ta, mut­tei näistä liion ole pak­ko vä­littääkään. Kä­sit­te­lyltään ihail­ta­van tah­di­kas ja lä­hes lop­puun­sa saak­ka lu­paa­va ker­to­mus, mut­tei ko­ko­nai­suu­te­na riittävän elävä ta­paus.