Ken Ke­seyn -ro­maa­nin fil­ma­ti­soin­ti oli ai­kan­sa suu­ri ta­paus jo pelkästään sen vuok­si, että se esi­tetään laa­ja­ku­va­na. Elo­ku­vaa kat­soo hie­man uu­sin sil­min. En­nen Nic­hol­son oli uh­ri ja hoi­ta­ja Ratc­hed sa­dis­ti. Ikä tuo sä­vyjä. Nic­hol­son on­kin tie­tyn sor­tin luon­nehäi­riöi­nen ja mie­li­sai­raa­lao­sas­toa­kin pitää joh­taa tiet­ty­jen sääntö­jen mu­kaan. Vas­ta uh­kaus ker­toa Bil­ly Bib­bi­tin (B­rad Dou­rif en­si­roo­lis­saan) äi­dil­le po­jan sek­si­ko­ke­muk­ses­ta oli sim­pu­tus­ta.

Val­lankäyttö on ai­na ajan­koh­tai­nen ai­he. Mies­puo­li­set hoi­ta­jat ovat taas ih­meen vai­su­ja. To­del­li­suu­des­sa he ovat ko­vim­pia po­ti­lai­den pom­pot­ta­jia suo­ma­lai­sis­sa­kin sai­raa­lois­sa.

Ro­maa­ni il­mes­tyi 1960-lu­vun alus­sa. Oli­vat­ko sil­loin­kaan lo­bo­to­miasäädök­set näin löyhässä? Näyt­te­lijät ovat huip­pu­ta­soa, vaik­ka­kin aa­vis­tuk­sen liian hul­lu­ja to­del­li­suu­teen ver­rat­tu­na.