“­Kun kaik­ken­sa an­taa ja pet­tyä saa”.

An­ni Swan kään­tyi Kau­rismäen kä­sissä luon­te­vas­ti 1990-lu­vun jup­pi­kult­tuu­rin vii­mei­sek­si henkäyk­sek­si. Yk­silö­ta­sol­la me­ni hei­kos­ti, mut­ta sa­maan ai­kaan Pe­kin­gissä ta­pet­tiin vä­ki­jouk­ko­ja tan­keil­la.

Kau­rismäen työläis­sar­jan yh­dessä muis­te­tuim­mas­sa osas­sa va­kio­kas­vo Ka­ti Uo­ti­nen on neljään ker­taan alis­tet­tu nuo­ri nai­nen, ni­meltään sa­nan­mu­kai­ses­ti Swa­nin mu­kaan Iris Ruk­ka. Työ­nan­ta­ja, äi­ti, isä­puo­li ja it­sekäs nuo­ri mies hyö­tyvät hei­kon ja hil­jai­sen kus­tan­nuk­sel­la. La­ko­ni­sem­paa ei juu­ri­kaan voi­si ol­la.