“­Tu­lim­me tän­ne luo­maan dip­lo­maat­ti­suh­tei­ta Ja­pa­nin kans­sa. Mut­ta olem­me päästä­neet tän­ne ko­le­ra­lai­van, aloit­ta­neet epi­de­mian, polt­ta­neet puo­li kau­pun­kia ja jou­tu­neet ko­tia­res­tiin. Fan­tas­ti­nen saa­vu­tus.”

Ha­luat­te­ko nähdä John Way­nen si­lin­te­ri päässään? Se on yk­si hyvä syy kat­soa tämä elo­ku­va, sillä Way­nen tu­tun stet­so­nin lisäk­si myös kä­ve­ly­tyy­li tun­tuu ole­van toi­nen.

Way­ne on en­simmäi­nen län­si­mai­nen dip­lo­maat­ti, jo­ka saa­puu maa­han 1856. Sa­mal­la hän ta­paa elämänsä nai­sen.

John Hus­to­nin oh­jaa­ja­nu­ran vä­li­työ on ky­seessä, mut­ta se sil­ti luot­taa enemmän po­liit­ti­sen int­ri­goin­nin viehä­tys­voi­maan vä­rikkään Ci­ne­mas­co­pe-vi­suaa­li­suu­teen­sa si­jaan. Myös eri­lai­suu­den liet­so­mat jär­jettö­myy­det saa­vat tar­kan ku­vauk­sen. Te­hoa hei­kentää ame­rik­ka­lai­sia vai­vaa­va im­pe­ria­lis­ti­nen ylem­myy­den­tun­to. Myös ai­kan­sa saa­ti ny­kypäivän fe­mi­nis­teil­le elo­ku­van asen­teet ai­heut­ta­ne­vat näp­pylöitä.