Yli 10 300 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
DVD

Tinker, Tailor, Soldier, Spy

Elokuva:
Kuva & Ääni:
Ekstrat:

Tekniset tiedot

Formaatti: DVD
 
Vuosi: 1979Kesto: 316 minuuttia
Julkaisija: BBCKuva:
1.33
Ääniraita: Dolby Digital Mono
  EAN: 5014503118020

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat maahantuojalle ellei toisin mainita.

Elokuva

A cap­pel­la -yh­tye King’s Sin­gers on taas tu­los­sa Suo­meen.

A cap­pel­la -yh­tye King’s Sin­gers on taas tu­los­sa Suo­meen. Lau­lu­mies­ten te­no­ri Paul Phoe­nix oli vas­ta 12-vuo­tias poi­ka­sop­raa­no toi­mies­saan St. Pau­lin ka­ted­raa­li­kuo­ron so­lis­ti­na BBC:n tv-sar­jan Pap­pi, luk­ka­ri, ta­lon­poi­ka, va­koo­ja tee­ma­lau­lus­sa Nunc Di­mit­tis. Geoff­rey Bur­go­nil­ta (1941-2010) ti­lat­tu vir­sisä­vel­lys nou­si pop­lis­toil­le­kin vuon­na 1979, kun suo­sik­ki­sar­ja en­si ker­ran esi­tet­tiin brit­tien te­le­vi­sios­sa. Bur­go­nin sä­vel­tai­teen ja ka­ted­raa­li­lau­lun ju­ma­lais­ta ne­rout­ta pää­see to­dis­ta­maan You­Tu­bes­sa, jos­ta Nunc Di­mit­tis (Tin­ker Tai­lor) löy­tyy haul­la hel­pos­ti.
Yhtä kuu­lui­sa kuin lop­pu­lau­lun­sa, Pap­pi, luk­ka­ri, ta­lon­poi­ka, va­koo­ja on myös al­ku­teks­teistään. Nii­den ai­ka­na nähdään sisäkkäi­sistä, maa­la­tuis­ta puu­nu­keis­ta koos­tu­va pe­ri­venäläi­nen Matr­josh­ka, jo­ka pur­kau­tuu osiin Bur­go­nin mu­sii­kin säestämänä. Kun Matr­josh­ka yleensä on ku­vat­tu hy­myssä suin, Pap­pi, luk­ka­rin teks­ti­jak­son nu­kel­la on vi­hai­nen il­me. Vii­mei­nen toi­sen sisältä pal­jas­tu­va nuk­ke on vail­la kas­vo­ja: vain naa­man ää­ri­vii­vat on piir­ret­ty. Näin al­ku­tun­nus ku­vaa upeas­ti va­koo­ja­ta­ri­nan pe­tok­sen tee­maa.
Te­le­vi­sio­so­vi­tus Pap­pi, luk­ka­ri, ta­lon­poi­ka, va­koo­ja on teh­ty John le Carrén agent­tik­las­si­kos­ta. Ro­maa­ni il­mes­tyi 1974 ja BBC: sar­ja val­mis­tui 1979. Le Carré kek­si brit­ti­tie­dus­te­lun hui­pul­le pe­siy­ty­neen vas­ta­va­koo­jan — eli myyrän (engl. mo­le) – pal­jas­tu­mi­sen ta­ri­nan venäläis­ten hyväk­si toi­mi­neen Kim Phil­byn to­si­ta­pauk­ses­ta. Ku­ten Phil­by, myös Pap­pi, luk­ka­rin san­ka­rin, Geor­ge Smi­leyn, et­simä kak­soi­sa­gent­ti ai­heut­ti tie­to­vuo­doil­laan lu­kuis­ten brit­tia­gent­tien jou­tu­mi­sen sur­man suu­hun. Phil­by pal­jas­tui vuon­na 1963, mut­ta toi­sin kuin fik­tios­sa, pää­si pa­ke­ne­maan Neu­vos­to­liit­toon. Pap­pi, luk­ka­rin ”­myyrässä” on piir­teitä myös muis­ta ”­Camb­rid­gen vii­tos­ten” ni­mellä kul­ke­neis­ta neu­vos­toa­gen­teis­ta. Ho­mo­sek­suaa­li­set vih­jauk­set voi nähdä viit­tauk­si­na to­del­li­suu­den hen­kilöi­hin Guy Bur­ges­siin ja Ant­ho­ny Blun­tiin.
John Ir­vin (So­dan koi­rat, Ham­bur­ger Hill, Kun aseet vai­ke­ne­vat), vuon­na 1940 syn­ty­nyt oh­jaa­ja, val­mis­ti seit­se­no­sai­sen, yli vii­si­tun­ti­sen sar­jan laa­duk­kaal­la pie­tee­tillä. Pap­pi, luk­ka­rin nuk­ka­vie­ru ret­ro­hen­ki on kes­kit­ty­neessä, rau­hal­li­ses­sa ker­ron­nas­saan edel­leen vai­kut­ta­vaa. Sar­ja on BBC:n kruu­nun­ja­lo­ki­viä, te­le­vi­sio­tai­det­ta ja ajat­to­man fik­sua viih­dettä kylmän so­dan ajas­ta, jol­loin lan­ka­pu­he­li­met oli­vat kuu­mia, asia­kir­ja­ma­pit erittäin sa­lai­sia ja her­ras­mie­sa­gent­tien maan­pe­tos tu­hoi­saa.
Geoff­rey Bur­gon sä­vel­si mu­sii­kin myös mui­hin suo­sit­tui­hin tv-sar­joi­hin Men­nyt maail­ma ja Nar­nia. Sa­ma­na vuon­na Pap­pi, luk­ka­rin kans­sa il­mes­tyi myös Mon­ty Pyt­ho­nin Bria­nin elämä, jon­ka soundt­rack myös on Bur­go­nin kä­sia­laa. Hän sä­vel­si myös pal­jon mo­der­nia klas­sis­ta mu­siik­kia. Bur­go­nin tee­ma­mu­siik­ki, jo­kai­sen jak­son päättävä Nunc Di­mit­tis, Matr­josh­ka-nuk­ke tai Alec Guin­ne­sin pää­roo­li Smi­leynä eivät ole suin­kaan ai­noi­ta iloi­sia yllä­tyk­siä en­si­ker­ta­lai­sel­le kat­so­jal­le. Aluk­si sii­hen ei kiin­nitä huo­mioi­ta, mut­ta sar­jan jat­kues­sa kat­so­ja pa­nee mer­kil­le il­mai­sun pie­net, kiin­nos­ta­vat poik­kea­mat. Jo­kai­sen seit­semän jak­son alus­sa nähdään muis­tin vir­kis­tyk­sek­si koh­taus edel­li­sen jak­son lo­pus­ta. ”­Ker­taus” on kui­ten­kin ai­na uu­si ot­to, jos­sa koh­taus näy­tellään pie­nin muun­nel­min ja eri ku­va­kul­mis­ta. Kos­ke­tus on sinällään­kin viehättävä ja rai­kas kek­sintö, mut­ta eri­tyi­sen kieh­to­vaa on nähdä Alec Guin­nes­sin kal­tai­sen mes­ta­rinäyt­te­lijän muun­nel­mia sa­mois­ta ti­lan­teis­ta.
Tv-so­vi­tuk­sen pää­valt­ti on peh­meä-ää­ni­sen Sir Alec ”O­bi-Wan Ke­no­bi” Guin­nes­sin (1914-2000) hil­lit­ty tul­kin­ta eläk­keeltä kruu­nun pal­ve­luk­seen kut­su­tus­ta agent­ti Geor­ge Smi­leys­ta. Kiin­toi­saa on ver­tai­lun vuok­si nähdä Ga­ry Old­ma­nin Os­car-eh­dok­kuu­den saa­nut Smi­ley-ver­sio uu­des­sa To­mas Alf­red­so­nin elo­ku­vas­sa (2011). Mo­lem­mat mes­ta­rinäyt­te­lijät ai­na­kin luot­ta­vat per­soo­nal­li­siin silmä­la­si­ke­hyk­siin. Guin­nes­sin Smi­leyllä ne tie­ten­kin ovat 80-lu­vun muo­vi­san­kais­ta, iso­ko­kois­ta mal­lia.
Pap­pi, luk­ka­ris­sa va­koo­jiin so­vi­te­taan F. Scott Fitz­ge­ral­dil­ta lai­nat­tua aja­tus­ta tai­tei­li­jas­ta hen­kilönä, jo­ka voi yllä­pitää kah­ta poh­jim­mil­taan eri­lais­ta näkö­kan­taa ja sil­ti tul­la toi­meen.
S­mi­ley on ko­ko ai­kui­sen ikänsä jou­tu­nut toi­mi­maan pii­los­sa, ole­maan muu­ta kuin miltä näyttää. Alec Guin­ness oli tv-sar­jaa tehtäessä jo 65-vuo­tias, jo­ten al­ku­ti­lan­ne eläk­keel­le siir­ty­neestä tai sii­hen pa­ko­te­tus­ta Geor­ges­ta tun­tuu hy­vin us­kot­ta­val­ta. Iän tuo­ma ar­vok­kuus, Guin­nes­sin näyt­te­lijän­ko­ke­mus ja hie­nos­tu­nei­suus tuo­vat kaik­ki lisäar­voa Smi­leyn hah­moon. Mies on kuin si­vul­li­nen omas­sa elämässään. Smi­ley näyttää har­maal­ta hii­ru­lai­sel­ta, kaik­kea muu­ta kuin pe­lot­ta­val­ta. Juu­ri ul­ko­puo­li­suus, pidät­ty­vyys ja tai­to kuun­nel­la mui­ta pal­jas­ta­mat­ta omia aja­tuk­siaan te­kevät Smi­leystä niin te­hok­kaan. Hän on kär­siväl­li­nen, mikä ko­ros­tuu pitkän sar­jan verk­kai­ses­sa tem­pos­sa. Kat­ta­vil­la tut­ki­muk­sil­laan, pa­la pa­lal­ta ja het­ki het­keltä epäil­tyjä kar­sies­saan ja to­tuut­ta lä­hes­tyessään, Smi­ley ki­ristää ren­gas­ta syyl­li­sen ympä­riltä.
Geor­gen hah­moon särön te­kee heik­kous, in­hi­mil­li­nen epäon­nis­tu­mi­nen. Smi­ley on men­nyt var­hain nai­mi­siin La­dy An­nin kans­sa. Pap­pi, luk­ka­ris­sa Ann ta­va­taan vas­ta vii­mei­sessä jak­sos­sa Sia Phil­lip­sin esittämänä ikään­ty­neenä, edel­leen vai­kut­ta­va­na kau­not­ta­re­na. Nai­sen rin­nal­la knal­lipäi­nen (!) Smi­ley näyttää hi­ve­nen köm­pelöltä, kou­lu­po­jan kal­tai­sel­ta eri­sar­ja­lai­sel­ta. Le Carrén aiem­mis­sa ro­maa­neis­sa ker­ro­taan, että Ann toi­mi aiem­min M16:n sih­tee­rin tehtävässä, kun Smi­ley ko­si. Ann osoit­tau­tuu kui­ten­kin pe­tol­li­sek­si mies­ten­nie­lijäk­si. Smi­ley jou­tuu pitkään kestämään An­nin us­kot­to­muut­ta – kär­jis­ty­neim­millään jo­pa Cir­cuk­sen joh­tojä­se­nen kans­sa. Smi­leyn kol­le­gat ja yh­dys­hen­kilöt ovat ar­mot­to­mia vii­ta­tes­saan Smi­leyyn ai­san­kan­nat­ta­ja­na. Pet­ty­mys nä­kyy Guin­nes­sin ne­rok­kaas­sa tul­kin­nas­sa pin­nan al­ta. Hil­jai­sis­sa het­kissä ja ohi vi­lah­ta­vis­sa kat­seis­sa on avu­ton­ta tus­kaa. Vain ro­maa­ni- ja sar­ja­muo­to voi an­taa tar­peek­si ti­laa Smi­leyn kal­tai­sen hah­mon ke­hit­ty­mi­sel­le ko­ko­nai­sek­si. (Mut­ta on­han Ga­ry Old­man yllättä­nyt aiem­min­kin.)
Ei vain Sir Alec näyt­te­le Pap­pi, luk­ka­ris­sa suu­ren­moi­ses­ti. Pri­deaux, Hay­don, Es­ter­ha­se, La­con, Al­le­li­ne, Tarr, Bland… Roo­li­ni­met vi­li­sevät kes­kus­te­luis­sa ja kestää jon­kin ai­kaa, en­nen kuin ne yh­distää eri hah­moi­hin ja luon­tei­siin, va­koi­lu­pa­la­pe­lin osa­siin. Ian Ban­nen, jon­ka tuo­reem­mis­ta roo­leis­ta muis­te­taan John Boor­ma­nin Odo­tuk­sia-e­lo­ku­van räis­kyvä vaa­ri, on Pap­pi, luk­ka­ris­sa mie­hi­tet­tyyn tsek­kos­lo­va­kiaan lä­he­tet­ty epäon­ni­nen agent­ti Pri­deaux. Agen­tin­hom­mis­ta poi­kien lii­kun­na­no­pet­ta­jak­si eläköi­tyvä mies kat­ke­roi­tuu kos­ton en­ke­lik­si. Sa­dan tv- ja fil­mi­roo­lin suur­mies Ian Ric­hard­son (myö­hem­min oma­peräi­sen ta­ru­sar­ja Gor­meng­has­tin traa­gi­nen hal­lit­si­ja­hah­mo) erot­tuu hur­maa­van su­la­va­na mut­ta häi­jynä Bill Hay­do­ni­na. Ber­nard Hep­ton (Tap­pa­kaa Car­ter, Bar­ry Lyn­don) on tär­kei­levä, neu­root­ti­sen pä­lyi­levä To­by Es­ter­ha­se.
Kiin­toi­saa on myös va­koo­jan am­mat­tis­lan­gi – to­del­li­nen tai Le Carrén ke­hittämä – jo­ka pil­kut­taa vuo­ro­pu­he­lua. Ei lie­ne sat­tu­ma, että ter­minä va­koi­lu­tie­dol­le on ”witchc­raft”, sillä suu­res­sa mää­rin kes­kus­te­lu muis­tut­taa sa­la­tie­dettä, noi­tuut­ta ja loit­su­mis­ta. Edellä mai­ni­tut hen­kilö­ni­met ovat kes­kei­siä Cir­kuk­sen (sa­lai­sen pal­ve­lun M16 kut­su­ma­ni­mi) joh­to­pii­riä, mut­ta si­vu­hen­kilöt­kin erot­tu­vat vah­voi­na. Geor­ge Smi­ley käyttää ”­myyrän” pal­jas­ta­mi­seen luo­tet­ta­vim­pia alai­siaan, jois­ta kes­kei­sin on Mic­hael Jays­to­nin va­kuut­ta­vas­ti esittämä nuo­ri, luo­tet­ta­va Pe­ter Guil­lam.
Jo sar­jan en­simmäi­nen koh­taus, jos­sa Cir­cuk­sen joh­to ko­koon­tuu pie­nen huo­neen neu­vot­te­lupöydän ää­rel­le, on luon­nenäyt­te­le­mi­sen, vieläpä ää­nettömän sel­lai­sen, juh­laa. Ku­kin silmää­te­ke­vistä saa­puu omal­la ajal­laan, huo­mioi toi­set ta­val­laan ja hu­see­raa rek­vi­siit­tan­sa – asia­kir­ja­kan­sio, piip­pu, tu­pak­ka — kans­sa yk­silöl­li­seen tyy­liin. Ko­ko sar­jan kat­sot­tuaan voi jäl­ki­vii­sas­tel­la, että oli­si­han tuon al­kue­sit­te­lyn pe­rus­teel­la jo pitä­nyt ar­va­ta, ku­ka on jou­kon epäi­lyttä­vin – ja siis se to­dennäköi­sin myyrä.
John Ir­vi­nin oh­jaa­ja­nu­ral­la tv-sar­ja on huip­pu­het­ki. Kiittää voi sar­jan ku­vaa­jaa To­ny Pier­ce-Ro­bert­sia (S­ko­li­mows­kin Kuu­ta­mo­keik­ka, Ho­tel­li Fi­ren­zessä, Pikän päivän il­ta), jo­ka myö­hem­min on teh­nyt nä­kyvää, edel­leen ak­tii­vis­ta uraa. Pap­pi, luk­ka­ri on in­tii­mi ja tun­nel­mal­li­nen, ol­tiin ta­ri­nas­sa sit­ten Eng­lan­nin maa­seu­dul­la, tsek­kos­lo­va­kian öi­sessä met­sissä, sisäop­pi­lai­tok­sen pi­ha­pii­rissä tai Lon­toon ah­tais­sa toi­mis­tois­sa ja hämä­rissä asun­nois­sa. Art­hur Hopc­raf­tin kä­si­kir­joi­tus so­vit­taa al­ku­peräis­ro­maa­nin va­li­koi­den sar­ja­muo­toon. Näennäi­sen yk­sin­ker­tai­nen tv-ker­ron­ta sisäl­lyttää mon­ta si­vu­ta­ri­naa ja ta­kau­tu­maa, jot­ka ri­kas­ta­vat kat­so­mi­selä­mystä. Pap­pi, luk­ka­ri seu­raa muo­dol­laan Smi­leyn tut­ki­mus­me­ne­telmää: aluk­si rau­hal­lis­ta taus­ta­tie­don ko­koon ha­ra­voin­tia, sit­ten jän­nit­teen ke­hit­te­lyä ja lo­puk­si se­ka­vas­ta pa­la­pe­listä on­kin koos­tu­nut tiuk­ka pi­run­nyrk­ki.
John le Carrén mui­ta va­koi­lu­ro­maa­nien fil­ma­ti­soin­te­ja ovat Mies kylmästä (Mar­tin Ritt), Pei­li­so­ta (F­rank Pier­son), tv-sar­ja Smi­ley’s Peop­le (mu­ka­na taas Alec Gui­ness), Pa­na­man räätä­li (John Boor­man) ja Us­kol­li­nen puu­tar­hu­ri (Fer­nan­do Mei­rel­les). An­ton Cor­bijn oh­jaa par­hail­laan näyt­te­lijä Phi­lip Sey­mour Hoff­ma­nin kans­sa elo­ku­vaa ro­maa­nis­ta A Most Wan­ted Man, jo­ka suo­men­net­tiin vuon­na 2009 ni­mellä Lain­suo­ja­ton.

Kuva & ääni

Kahden levyn dvd:ltä löytyy Randall Wrightin vuonna 2000 ohjaama erinomainen haastatteludokumentti le Carrésta, oikealta nimeltään David Cornwellista (s. 1931). Ennen kirjailijanuraa le Carréna Cornwell oli itsekin vakooja. Hän on sanonut salaisen palvelun uransa loppuneen 60-luvulla, kun Kim Philby – Pappi, lukkari -tarinan ”myyrän” esikuva – paljasti Cornwellin vakoojaidentiteetin venäläisille. Mukana hahmoissa on aimo annos myös Cornwell/Le Carrén omaa isää, joka vaikuttaa olleen varsinainen komeljanttari. Pojan ällistykseksi tämä selviytyi elämässään päivästä päivään taskut tyhjinä, mutta prässätyssä puvussa. Isän ja pojan tarina kerrotaan romaanista A Perfect Spy tehdyssä tv-sarjassa vuodelta 1987.

Ekstrat

Amerikassa Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja tiivistettiin kuuteen jaksoon, mutta tämä dvd on BBC:n 2011 uudella kansidesignilla päivitetty alkuperäinen, seitsenosainen versio. Jaksot kestävät 41 minuutista 49:ään. Yhteensä kestoa sarjalla on kahdella levyllä 316 minuuttia. Kirjailijasta kertova dokumentti The Secret Centre kestää 57 minuuttia. Kuvasuhde 4:3. (HB)
03/03/2012

Traileri

Tämä video on ehkä jo poistettu YouTube:sta. Kokeile kuitenkin?

Etsitkö tärppejä?

Jos pidät tästä elokuvasta saatat myös olla kiinnostunut näistä. Lisää samojen tekijöiden elokuvia löydät klikkaamalla tekijän nimeä edellä.
© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2020 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy