S­te­ven Sea­gal pistää kam­poi­hin ter­ro­ris­teil­le, jot­ka uh­kaa­vat pu­dot­taa Stealth-pom­mi­ko­neel­la bioa­sei­ta si­vis­tys­mai­den nis­kaan. Hä­myisä juo­ni vai­kut­taa var­mas­ti­kin sitä pa­rem­mal­ta mitä useam­pi Sea­gal-lef­fa ja olut on poh­jal­la tätä kat­soes­sa. Uu­sia fa­ne­ja — tai na­ri­kan ohi ai­vo­jen­sa kans­sa li­vah­ta­nei­ta — tämä tus­kin ko­sis­ke­lee.

E­lo­ku­van kruu­naa ta­pah­tu­miin vain vai­voin liit­tyvä koh­taus, jos­sa pa­ko­mat­kal­la ole­va Sea­gal sat­tuu ben­sik­sel­le yhtä ai­kaa pa­haa-aa­vis­ta­mat­to­man ryöstäjän kans­sa, mistä ei voi seu­ra­ta muu­ta kuin, että koh­ta kaik­ki pai­kal­la ol­leet ma­kaa­vat maas­sa kuol­lei­na. Niin ikään hil­peyttä herättää se, että au­tois­ta kuu­luu si­ree­nien ää­net, vaik­ka vilk­ku­va­lo­ja ei ole­kaan muis­tet­tu lisätä.