Ch­ris Guth­rie on kas­va­nut är­tyisän isänsä kas­va­tus­me­to­dien alai­suu­des­sa, näi­den mu­kaan Skot­lan­nin syrjäi­sillä ylängöillä on opit­ta­va pie­nestä pitäen nöy­ryy­teen ja hil­jai­suu­teen. Olo­suh­tei­siin näh­den suo­raan kas­va­nut nuo­ri Ch­ris jou­tuu odot­ta­mat­taan vas­tuul­li­seen ti­lan­tee­seen. Per­heen ta­lou­den­hoi­to­vas­tuu siir­tyy su­ku­pol­vel­ta toi­sel­le, äi­din päättäessä ä­kil­li­ses­ti päivänsä.

Lewis Gras­sic Gib­bo­nin pai­kal­lisk­las­sik­ko­ro­maa­niin pe­rus­tu­va Sun­set Song on kau­nis vi­sio, pa­la elo­ku­van tai­det­ta. Oh­jaa­ja­ve­te­raa­ni Te­ren­ce Da­vies on omim­mil­laan vä­kevän draa­man pa­ris­sa. Da­vies kul­jet­taa nuo­ren Ch­ri­sin hi­taas­ti koh­ti ai­kui­suut­ta. Elämän ilot ja su­rut saa­vat ot­taa kä­sit­te­lyai­kan­sa.

En­simmäi­nen maail­man­so­ta muut­taa kai­ken. So­dan ja rak­kau­den törmäys­pis­te kär­jis­tetään. Elo­ku­van mal­til­li­sen ete­ne­mi­sen huo­mioo­not­taen, silmänräpäyk­sessä. Ch­ri­sin kaut­ta Te­ren­ce Da­vies ko­ros­taa ih­mi­sen so­peu­tu­mis­ky­kyä uu­siin käännök­siin, ti­lan­tee­seen kat­so­mat­ta.

Rak­kaut­ta ja Anar­kiaa -fes­ti­vaa­leil­la verk­kai­nen vi­sio nähdään teks­tittämättömänä. Skot­ti­mon­ger­rus­ta hal­lit­se­mat­to­man kan­nat­taa odo­tel­la teks­ti­tet­tyä ver­sio­ta. (VA)