Van­han Hol­lywood-san­no­nan mu­kaan elo­ku­van­te­kijän pitäi­si py­syä eros­sa lap­sis­ta ja eläi­mistä, sillä ne ai­heut­ta­vat tuo­tan­nol­li­sia vai­keuk­sia. Oh­jaa­ja Kai­sa Ras­ti­mon kun­niak­si on sa­not­ta­va, että hän suo­riu­tuu näistä vaa­teis­ta eri­no­mai­ses­ti.

Ikävä kyllä kaik­ki muu sit­ten li­ki pitäen epäon­nis­tuu­kin. Elo­ku­van dra­ma­tur­gia tök­kii pa­han­lai­ses­ti var­sin­kin alun Ber­lii­ni-o­siois­sa, eikä pal­jon pa­rem­min edetä muu­ten­kaan.

Kun koi­rat ja pääo­sa­ne­sittäjä Ron­ja Ar­vi­lom­mi suo­ri­tu­vat li­ki su­ve­re­ni­tee­tillä vai­keis­ta roo­leis­taan, muut hen­kilö­hah­mot tun­tu­vat täy­sin epä­to­del­li­sil­ta. Tun­tuu kum­mal­ta, että hyvät oh­jaa­jat va­lit­se­vat roo­lei­hin näyt­te­lijöitä, joi­den ha­bi­tus on täy­sin ku­lu­nut kai­ken­kar­vai­sis­sa te­le­vi­sion tu­si­na­sar­jois­sa. Maan kau­pun­gin­teat­te­rit ovat täynnä osaa­via ja tuo­rei­ta kas­vo­ja, mut­ta niin vain Lau­ra Mal­mi­vaa­ra ja Jan­ne Vir­ta­nen pää­sevät pat­sas­te­le­maan sitä yhtä ai­noaa il­mettään, mitä osaa­vat il­mais­ta.

Sinänsä har­mi, sillä Myrs­ky sisältää hie­non ta­ri­nan ai­nek­set. Kaik­kien ai­ko­jen koi­rae­lo­ku­va oli­si ol­lut mah­dol­li­nen, mut­ta jo­ten­kin tun­tuu, että kau­ka­sia­lai­set kar­va­tur­rit ovat ime­neet te­kijöistä vii­mei­sen­kin ir­tiot­to­ky­vyn.