S­te­ven Sea­gal on öl­jy-yh­tiön räjäh­des­pe­sia­lis­ti Alas­kas­sa, kun­nes huo­maa työ­nan­ta­jan­sa (Mic­hael Cai­ne) vä­lin­pitämättö­myy­den luon­non­suo­je­lua­siois­sa. CIA-taus­taan­sa no­ja­ten hän ryh­tyy kai­nos­te­le­mat­ta ojen­ta­maan kon­nia pysäyttääk­seen ky­tevän ympä­ristö­ka­tast­ro­fin. Hu­vit­ta­vaa kyllä­kin, eko­mies ei ar­kai­le edes räjäyttää kes­kellä luon­non­puis­toa si­jait­se­vaa mas­sii­vis­ta muo­viräjäh­dekätköään, vaik­ka se tar­koit­taa­kin ra­jua kas­vo­jen­ko­ho­tus­ta ympäröiväl­le puis­ti­kol­le.

E­lo­ku­van toi­nen ko­ho­koh­ta tu­lee, kun Sea­gal heittäy­tyy kes­ken nyrk­ki­tap­pe­lun fi­lo­so­foi­maan: ”­Mitä vaa­di­taan mie­hen sy­vimmän ole­muk­sen muut­ta­mi­sek­si?”, mi­hin vas­ta­puo­li nyyh­kyttää ”Ai­kaa”. Her­vo­ton­ta. Pal­jon par­jat­tu, mut­ta it­se asias­sa yllättävän hyvä toi­min­ta­lef­fa. Sea­gal de­by­toi oh­jaa­ja­na ja jäl­ki on var­sin kun­nioi­tet­ta­vaa.