Dog­me 95 -oh­jei­den mu­kai­ses­ti ra­ken­net­tu, ko­me­dia­na mark­ki­noi­tu, pu­ri­taa­ni­nen draa­ma tans­ka­lai­sen pik­ku­kylän ar­ki­sis­ta ih­mi­sistä ja ita­lia­lai­ses­ta tyttö­sestä kau­ka­na juu­ril­taan. Dog­man, to­si-TV:n ja gon­zon ystä­vil­le, sekä heil­le, jot­ka jak­sa­vat ar­vos­taa ker­ta toi­sen­sa jäl­keen kli­seetä an­ka­raa eli­nympä­ristöään uh­maa­vas­ta tun­tu­ri­ku­kas­ta. Eriä­viä nä­ke­myk­siä on to­ki hyvä ol­la, ja Dog­mal­le kaik­ki kun­nia pöytä­laa­tik­ko­ta­ri­noi­den jul­kai­su­kyn­nyk­sen ma­dal­ta­mi­ses­ta, mut­ta missä vai­hees­sa tuo­tos lak­kaa ole­mas­ta elo­ku­va ja muut­tuu ko­ti­vi­deok­si?