O­li­ver Sto­nen ra­ju rak­kaus­kir­je ame­rik­ka­lai­sel­le jal­ka­pal­lol­le on tiu­kas­ti vääntävä sport­tid­raa­ma, jos­sa samp­pan­jan ja glau­mou­rin si­jaan etua­lal­la ovat hi­ki, ve­ri ja uran lii­toa mu­kai­le­vat häi­lyvät unel­mat. Al Pa­ci­no on eläköi­ty­mi­sen kyn­nystä hyl­jek­sivä val­men­ta­ja, Den­nis Quaid tun­ne­lin pään tun­nus­ta­va kon­ka­ri pe­lin­ra­ken­ta­ja, Ca­me­ron Diaz jouk­kueen omis­ta­ja ja Ja­mie Foxx it­seään täynnä ole­va nuo­ri täh­ti. Hah­mo­ka­val­kaa­di on mai­nio.

Pe­li­tun­nel­mat vä­lit­tyvät ki­vua­liaan myötäeläväs­ti ko­ti­kat­so­moon lui­den ru­sen­tues­sa ja ai­vo­so­lu­jen huu­taes­sa hoo­sian­naa, mut­ta myös draa­ma kentän ul­ko­puo­lel­la vä­lit­tyy vä­keväs­ti. Unel­mien seu­raa­mi­nen, niistä ir­tipäästä­mi­nen ja men­nei­den saa­vu­tus­ten so­vit­ta­mi­nen unel­miin ovat tässä kaik­ki ta­ri­nan tee­mo­ja. Unel­mis­ta muo­dos­tuu­kin ko­ko ta­ri­nan pu­nai­nen lan­ka, jon­ka ympä­ril­le li­han lai­naa il­miömäi­nen näyt­te­lijä­kaar­ti ja mus­tel­mat tar­joaa pe­lin ta­pah­tu­mat.

Pitkästä kes­tos­taan huo­li­mat­ta elo­ku­va väistää kli­seet mauk­kaas­ti, tai ai­na­kin us­kot­ta­van eläväs­ti, ja pitää ot­tees­saan vii­mei­siin ku­vioi­hin­sa as­ti. Lop­pu­rat­kai­su on se­kin mai­nio kes­ki­sor­mi so­vin­nai­sil­le odo­tuk­sil­le.

Ky­seessä on oh­jaa­jan ver­sio, jo­ka leik­kaa 12 mi­nuut­tia al­ku­peräi­sestä teat­te­ri­ver­sios­ta ja lisää sii­hen 6 mi­nuut­tia. Tämä on siis yhtäai­kaa ly­hen­net­ty ja pi­den­net­ty ver­sio, mut­ta oh­jaa­jan leik­kaus siitä huo­li­mat­ta.