John Mal­ko­vic­hin kun­nian­hi­moi­nen esi­koi­soh­jaus The Dan­cer Ups­tairs pal­kit­tiin mo­nil­la fes­ti­vaa­leil­la. Yleisö ei sitä ai­van yhtä­lail­la huo­mioi­nut. Oli­si­ko osa­syy ol­lut elo­ku­van pe­lot­ta­van ajan­koh­tai­ses­sa tee­mas­sa? Il­mes­ty­mi­sensä ai­koi­hin ai­na­kin Yh­dys­val­lois­sa kai­vat­tiin toi­sen­lais­ta viih­dettä. Val­lan­ku­mouk­sel­li­suus ja ter­ro­ris­mi ku­vit­teel­li­ses­sa, mut­ta hy­vin ku­vi­tel­ta­vis­sa ole­vas­sa, eteläa­me­rik­ka­lai­ses­sa val­tios­sa oli­vat – ja ovat edel­leen­kin – ar­ko­ja ai­hei­ta. Elo­ku­van al­ku­puo­li et­sitään syyl­li­siä ta­pah­tu­nei­siin vä­ki­val­lan te­koi­hin.

Oh­jaa­ja pii­lot­te­lee to­si­seik­ko­ja har­ki­tus­ti. Hän vih­jai­lee, mut­ta va­roo päästämästä yleisöä liian lä­hel­le. Ko­ko elo­ku­van ajan pääl­limmäi­senä kas­vaa ha­lu tietää syitä ta­pah­tu­nee­seen. Tois­tu­vil­la sho­kee­raa­vil­la koh­tauk­sil­la siir­rytään toi­min­ta­vai­hees­ta tut­kin­ta­vai­hee­seen, jos­sa kor­rup­toi­tu­neet, li­kai­set sor­met sot­keu­tu­vat ta­ri­naan. Jäl­ki­puol­ta oh­jaa­ja kul­jet­taa ku­vien pai­nol­la jättäen niin näyt­te­lijät kuin kat­so­jat­kin ta­ri­nan ar­moil­le. The Dan­cer Ups­tairs on hil­jentävä elo­ku­va, pe­lot­ta­van to­del­li­nen 2000-lu­ku­lai­nen merk­ki­teos.

Ku­va on kuin pos­ti­kort­ti. Vä­rit säih­kyvät öin ja päi­vin, kä­sit­te­ly on teh­ty elo­ku­van etua aja­tel­len. DTS-ää­ni­rai­ta on voi­ma­kas, pai­koin jo­pa jyräävä. DD 5.1 -rai­dal­la ste­reo­ku­va on ka­peam­pi ja ala­re­kis­te­rit vai­meam­pia. Ekst­rao­sas­tol­la nähdään trai­le­ri ja vii­si­mi­nuut­ti­nen be­hind-t­he-s­ce­nes. (VA)