Yli 10 800 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
Kino

Humiseva harju

Wuthering Heights 

Tekniset tiedot

Formaatti: Kino
 
Vuosi: 2011Kesto: 128 minuuttia
Julkaisija: Atlantic Film 
  
 
Ikäraja:
(12)
Kielletty alle 12-vuotiailta. Ohjelman saa luovuttaa vain 12 vuotta täyttäneelle.
    

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat julkaisijalle (Atlantic Film) ellei toisin mainita.

Kuvat

Cathyn veljenpoika Hareton ja kotieläimet.
Cathyn veljenpoika Hareton ja kotieläimet.
Aikuinen Cathy, Kaya Scodelario.
Aikuinen Cathy, Kaya Scodelario.
Aikuinen Cathy, James Howson.
Aikuinen Cathy, James Howson.

Elokuva

Eng­lan­ti­lai­nen Emi­ly Brontë jul­kai­si Hu­mi­se­van har­jun 29-­vuo­tiaa­na.

Eng­lan­ti­lai­nen Emi­ly Brontë jul­kai­si Hu­mi­se­van har­jun 29-vuo­tiaa­na. Sa­ma­na vuon­na 1847 il­mes­tyivät hä­nen si­sar­ten­sa Char­lot­ten ro­maa­ni Ja­ne Ey­re ja An­nen Ag­nes Grey. En­simmäi­set ar­vos­te­lut oli­vat jär­kyt­ty­neitä ta­ri­nan synk­kyy­destä.
Cat­hyn ja Heathc­lif­fin in­to­hi­moi­nen ja tu­hoi­sa rak­kaus on sen jäl­keen lu­mon­nut lu­ki­joi­ta ja elo­ku­van­te­kijöitä. Hu­mi­se­vas­ta har­jus­ta on tois­ta­kym­mentä fil­mi­ver­sio­ta, jois­ta And­rea Ar­nol­din vii­mei­sin on var­mas­ti par­haas­ta päästä.
Jo­pa sur­rea­lis­ti Luis Buñuel in­noit­tui vuon­na 1954 omaan tul­kin­taan hul­lus­ta lem­mestä ka­ner­vi­kos­sa. Se hui­pen­tui Ca­ta­li­na-Cat­hyn hau­ta­kam­mioon, jon­ne har­hai­nen Ale­jand­ro-Heathc­liff am­mut­tiin kuin hul­lu koi­ra. Useim­pien fil­ma­ti­soin­tien ta­paan, Buñuel­kin ku­va­si kir­jas­ta vain kais­ta­leen, mut­ta viit­ta­si oma­peräi­sen rik­kaas­ti al­ku­teok­sen si­vu­juon­tei­siin. Si­vu­men­nen­kin mie­leen jää Cat­hyn vel­jen­po­jan Ha­re­to­nin hah­mo, jon­ka Buñuel mer­kit­seväs­ti si­joit­taa otok­siin si­vus­ta­kat­so­jak­si ja si­jaiskär­sijäk­si.
Tun­ne­tuin Hu­mi­se­van har­jun elo­ku­va­ver­siois­ta on vuo­den 1939 Wil­liam Wy­le­rin Hol­lywood-fil­mi. Tyyp­piensä vas­tai­ses­ti roo­li­te­tut Lau­ren­ce Oli­vier ja Mer­le Obe­ron te­kevät par­haan­sa he­ku­moi­dak­seen, vaik­ka Obe­ro­nin Cat­hy näyttäi­si­kin te­kevän Oli­vie­rin Heathc­lif­fin hul­luk­si pel­killä bi­po­laa­ri­sil­la mie­lia­lan­vaih­te­luil­laan.­La don­na e mo­bi­le, to­siaan!
Kir­jai­li­ja Gra­ham Gree­nen mu­kaan Wy­ler ei ta­voit­ta­nut ra­kas­ta­vais­ten it­sekkäitä ja pak­ko­miel­tei­siä yl­lyk­keitä. Brontën kir­jan sek­suaa­li­suus kää­rit­tiin Gree­nen mie­lestä sel­lo­faa­niin: "Fil­mi on liian kun­nioit­ta­va, kun sen pitäi­si ol­la kar­kea kuin viemä­ri." And­rea Ar­nol­din Hu­mi­se­vas­ta har­jus­ta Gree­ne oli­si siis pitä­nyt.
Nyt ei sie­vis­tellä. Hu­mi­se­va har­ju ole mikään mah­ti­kar­ta­no, vaan pa­hai­nen ki­vistä koot­tu tönö. Sen lie­jui­sel­la pi­hal­la, ko­tieläin­ten seas­sa, Brontën ih­mi­set käyvät sel­viy­ty­mis­kamp­pai­lua. Missään ai­kai­sem­mas­sa ver­sios­sa ei tuu­li har­jul­la ole näin hu­mis­sut!
Ar­nol­din elo­ku­vaa on sa­not­tu klas­si­kon punk-ver­siok­si, mut­ta to­sia­sias­sa oh­jaa­ja-kä­si­kir­joit­ta­ja on vain pa­lan­nut ro­maa­nin al­ku­juu­ril­le. Tuo­re tu­lo­kul­ma lisää ta­ri­nan his­to­rial­lis­ta ja yh­teis­kun­nal­lis­ta us­kot­ta­vuut­ta. Ro­mant­ti­sis­ta ko­ris­te­luis­ta luo­pu­mal­la Cat­hyn ja Heathc­lif­fin epäsää­tyi­nen rak­kaus tu­lee en­tistä vä­keväm­min esil­le. Nyt Heathc­liff on mus­tai­hoi­nen ka­tu­lap­si, kun kir­jas­sa poi­kaa ku­vat­tiin "mus­ta­lais­ka­ka­rak­si".
B­rontën kir­ja on mo­ni­sa­ta­si­vui­nen. Useim­mat fil­mi­ver­siot ovat komp­ro­mis­se­ja ver­rat­tu­na ajal­li­ses­ti laa­jaan al­ku­peräis­ker­to­muk­seen. Ar­nold­kin tyy­tyy vain viit­taa­maan ra­kas­ta­vais­ten re­pivän suh­teen vai­ku­tuk­sis­ta toi­sel­le su­ku­pol­vel­le. Mut­ta fil­missä kes­kittä­mi­nen on hyväk­si. Uu­sin Hu­mi­se­va har­ju on ku­vat­tu van­has­sa 1:33 -suh­tees­sa. Ra­ja­tut nä­kymät il­mentävät Cat­hyn ja Heathc­lif­fin vähäi­siä vaih­toeh­to­ja. Laa­ja­kan­gas­ku­van puu­te ko­ros­taa rea­lis­mia ja estää vil­lin luon­to­suh­teen talt­tu­mis­ta pit­to­res­kiin vi­suaa­li­suu­teen. Sil­ti mie­leen jää ih­mis­ten lisäk­si myös Cat­hyn lem­pi­lin­nun, töyhtö­hyypän sul­ka ka­ner­vi­kos­sa.
Kä­si­va­ra­ku­vaus epäi­lyttää pro­lo­gis­sa, jos­sa ai­kui­nen Heathc­liff lie­vittää rak­kau­den tur­hau­tu­mia hak­kaa­mal­la päätään seinään. Ei kai vain ro­sois­ta mieltä yri­tetä te­ko­tai­teel­li­ses­ti ha­vain­nol­lis­taa han­kaa­mal­la kat­so­jan­kin naa­maa Hu­mi­se­van tu­van pää­tyyn? Mut­ta mitä pi­temmäl­le fil­mi eh­tii, sitä vä­littömäm­min Ar­nold ja ku­vaa­ja Rob­bie Ryan ta­voit­ta­vat Heathc­lif­fin ja Cat­hyn­sa yk­sin­ker­tai­sen elämän eh­dot. Voim­me mel­kein tun­tea tuu­len ja sa­teen ihol­la. Ais­til­li­suus on hui­maa, kun Cat­hyn pit­kien hius­ten tuok­su huu­maa Heathc­lif­fin pa­rin rat­sas­taes­sa sa­mal­la he­vo­sel­la. Tai kun Cat­hy nuo­lee nuo­ru­kai­sen piis­kat­tua selkää.
Ar­nol­din kar­heas­sa ru­nol­li­suu­des­sa on sa­maa al­ku­voi­mais­ta kau­neut­ta kuin koh­ta­lok­kais­sa kan­san­lau­luis­sa, joi­ta Cat­hy lau­laa pit­kinä, sa­tei­si­na il­toi­na. Folk­bal­la­din vai­ku­tel­man pyr­kii elo­ku­vaan si­netöimään myös lop­pu­teks­tien ai­ka­na kuul­tu Mum­ford & Sons -yh­tyeen sä­velmä The Ene­my. Pa­hak­si on­nek­si suo­sik­ki-in­dien pseu­do­bal­la­di rik­koo taian ja tun­tuu kum­mal­li­sel­ta komp­ro­mis­sil­ta ja tur­hal­ta päi­vittä­mi­sy­ri­tyk­seltä ajat­to­mal­le ta­ri­nal­le.
"Minä olen Heathc­liff", sa­noo Cat­hy ro­maa­nis­sa. "Heathc­lif­fissä on enemmän mi­nua kuin it­sessä­ni", to­teaa And­rea Ar­nol­din Cat­hy.
E­nin ai­ka elo­ku­vas­ta uh­ra­taan tei­ni-ikäi­sil­le ra­kas­ta­vai­sil­le. Hyvä niin, sillä ai­kui­set Cat­hy ja Heathc­liff, Kaya Sco­de­la­rio ja Ja­mes How­son, jäävät ul­ko­koh­tai­sem­mik­si tul­kin­noik­si ja vä­hemmän kiin­nos­ta­vak­si pa­rik­si. Nuo­ret Shan­non Beer ja So­lo­mon Gla­ven vä­littävät tun­teen ta­sol­la ai­dom­min pa­rin lä­hes sa­nat­to­man, mut­ta sitä vä­kevämmän rak­kau­den, jo­ka on yhtä jylhän luon­non kans­sa. Luon­non­mu­kai­sen rak­kau­den tu­hok­si koi­tuu­kin se, kun nuor­ten luon­to­suh­de rik­kou­tuu yh­teis­kun­nan vaa­ti­muk­siin sää­dyl­li­semmästä avio­lii­tos­ta. (HB)
30/05/2012

Tekijät

Ohjaaja: Andrea Arnold
Pääosissa: Solomon Glave Shannon Beer James Howson Kaya Scodelario
Tarina: Andrea Arnold Olivia Hetreed (Emily Brontën romaanista)
Kuvaus: Robbie Ryan

Traileri

Tämä video on ehkä jo poistettu YouTube:sta. Kokeile kuitenkin?

Etsitkö tärppejä?

Jos pidät tästä elokuvasta saatat myös olla kiinnostunut näistä. Lisää samojen tekijöiden elokuvia löydät klikkaamalla tekijän nimeä edellä.
© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2024 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy