Ker­ran kou­kut­ta­va sar­ja symp­pik­sen it­se­kes­kei­sestä pseu­doin­tel­lek­tuel­li­suu­den pos­te­ri­po­jas­ta (Da­vid Duc­hov­ny) saa­tel­laan nyt seit­semän­nen kau­den myötä ren­nos­ti ar­kis­to­jen le­poon. Vii­mei­nen kau­si ei suu­rem­min pa­kit­te­le tai re­vit­te­le uu­sil­le uril­le vaan kir­maa tut­tu hyvän­tah­toi­nen vir­nis­tys naa­mal­laan koh­ti maa­li­vii­vaa. Jon­kin­lai­nen lo­pu­nai­kaa al­le­vii­vaa­va uu­dis­tus on kui­ten­kin san­ka­rin aviot­to­man po­jan il­mes­ty­mi­nen ku­vioi­hin, jo­ka tem­pauk­se­na lässähtää jo­hon­kin draa­man ja kah­jo­ko­me­dian vä­liin.

Sar­jan lo­pe­tuk­sek­si tämä seit­semäs kau­si on hyvä ja­non­sam­mut­ta­ja, jo­ka viih­dyttää, mut­ta ei jätä kai­paa­maan lisää. Da­vid Duc­hov­nyn­kin fa­nit saa­nee­vat loh­tua siitä, että mies pa­laa en­si vuo­den alus­ta Fox Mul­de­rin roo­liin Sa­lais­ten kan­sioi­den pa­la­tes­sa ruu­tuun uu­sil­la jak­soil­la.