H­BO:n Broa­dwayn Cort Thea­te­ris­sa nau­hoit­ta­ma Will Fer­rel­lin li­ve-e­si­tys ta­voit­taa pa­ro­dian kei­noin ki­peän to­tuu­den Geor­ge W. Bus­hin pre­si­dent­ti­kau­sis­ta. Fer­rel sisäistää Bus­hin ul­koi­sen ja sisäi­sen ha­bi­tuk­sen il­miömäi­ses­ti, mut­ta se ei lo­pul­ta ole kaik­ki. Mie­hen oma kä­si­kir­joi­tus osoit­taa syväl­listä po­li­tii­kan toi­mit­ta­jan sisä­pii­rin tietä­mystä siitä, mitä to­del­la ta­pah­tui.

Sa­mal­la me­no on pe­rin haus­kaa. Kun puo­les­savä­lissä ak­ti hyy­tyy hie­man, Fer­rell ot­taa toi­sen vaih­teen ja kun­nioit­taa kaik­kia Ira­kin so­da­nuh­re­ja ih­meen luon­te­vas­ti. Ai­ka­moi­nen saa­vu­tus.

Tus­kin­pa mikään Fer­rel­lin oi­kea elo­ku­va on näin on­nis­tu­nut. Tämä pa­nee to­sis­saan poh­ti­maan, kuin­ka elo­ku­vis­saan tu­si­na­luo­kan ky­kynä pitämä­ni näyt­te­lijä on­nis­tuu näin hy­vin teat­te­rin­la­val­la.

On­ko Hol­lywoo­din ko­neis­ton hei­koin lenk­ki sit­ten­kin kä­si­kir­joit­ta­ja? Sen jäl­keen pettää oh­jaa­ja, eikä suin­kaan näyt­te­lijä? Kun ver­tai­lu­koh­dak­si ot­taa bri­tit, heidän näyt­te­lijä­työtään voi useim­mi­ten ihail­la oli ky­se sit­ten tv-sar­jas­ta, elo­ku­vas­ta tai näy­telmästä.

Suo­mes­sa vas­taa­va ti­lan­ne oli elo­ku­van kul­ta-ai­koi­na. Näyt­te­lijät oli­vat tai­ta­via, mut­ta oh­jaa­jat sur­kei­ta. Ny­kyään meillä vai­kut­taa hy­viä oh­jaa­jia, mut­ta näyt­te­lijät tun­tu­vat pe­rin kal­peil­ta esi­ku­vien­sa rin­nal­la.