Se al­ku­peräi­nen kam­pus­ko­me­dia, jo­ka on kult­ti­mai­neen­sa an­sain­nut. Siinä missä ny­kypäivän tei­ni­ko­me­diat pa­ro­dioi­vat ajan­koh­tai­sia elo­ku­via, am­men­si kir­joit­ta­ja­kol­mik­ko sket­sinsä omis­ta ja ka­ve­rei­den­sa ko­ke­muk­sis­ta. Selväs­ti tun­teel­la teh­ty, mut­ta sil­ti lop­pu­tu­los on ker­ras­saan hämmäs­tyttävä ot­taen huo­mioon, et­tei ryhmä urak­kaan ryh­tyessään tien­nyt edes miltä elo­ku­vakä­si­kir­joi­tuk­sen tu­li­si näyttää. Ko­miik­ka toi­mii kaut­taal­taan, mut­ta ku­ten ylei­nen kon­sen­sus niin te­kijöi­den kuin fa­nien jou­kos­sa tietää ker­toa, on John Be­lus­hi kiis­tat­to­man hul­va­ton hep­pu ja tämän elo­ku­van su­ve­ree­ni il­men­tymä.