Yli 10 300 arvostelua
Uusia arvosteluita lähes päivittäin.
Kaikki parhaat.
Kino

Carnage

Tekniset tiedot

Formaatti: Kino
 
Vuosi: 2011Kesto: 79 minuuttia
Julkaisija: Future Film 
  
 
Ikäraja:
(7)
Kielletty alle 7-vuotiailta. Täysi-ikäisen seurassa elokuvan saa esittää enintään kaksi vuotta nuoremmalle.
    

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat maahantuojalle ellei toisin mainita.

Kuvat

Leikkipuistokärhämässä ohjaajan oma poika Elvis Polanski
Leikkipuistokärhämässä ohjaajan oma poika Elvis Polanski
John C. Reilly ja Jodie Foster vieraanvaraisina
John C. Reilly ja Jodie Foster vieraanvaraisina
Altavastaajina Christoph Waltz ja Kate Winslet
Altavastaajina Christoph Waltz ja Kate Winslet
"Minä uskon Vihan jumalaan!" Christoph Waltz juristina
John C. Reillyn tukkukauppias ei siedä hamstereita
John C. Reillyn tukkukauppias ei siedä hamstereita

Elokuva

Ro­man Po­lans­ki on oh­jan­nut rans­ka­lai­sen Yas­mi­na Re­zan maail­man­me­nes­tysnäy­telmän Vi­han ju­ma­la al­le puo­li­tois­ta­tun­ti­sek­si, tim­mik­si elo­ku­vak­si.

Ro­man Po­lans­ki on oh­jan­nut rans­ka­lai­sen Yas­mi­na Re­zan maail­man­me­nes­tysnäy­telmän Vi­han ju­ma­la al­le puo­li­tois­ta­tun­ti­sek­si, tim­mik­si elo­ku­vak­si. Car­na­ge-fil­missä kaik­ki pe­rus­tuu ni­mekkään näyt­te­lijä­ryhmän – Fos­ter, Wins­let, Reil­ly, Waltz – sau­mat­to­maan, ki­pinöivään yh­teis­pe­liin Re­zan oi­val­ta­van vuo­ro­pu­he­lun ää­rellä.
Po­lans­kin oh­jaa­jan­silmä ja hä­nen va­kio­ku­vaa­jan­sa Pawel Edel­ma­nin ti­lan­tei­siin osal­lis­tu­va ka­me­ra yh­distävät näy­telmä­kir­jai­li­jan dia­lo­gin, roo­li­tul­kin­nat sekä ajan ja pai­kan li­ve­ti­lan­net­ta muis­tut­ta­vak­si yk­sey­dek­si. Car­na­ge tem­paa kat­so­jan nau­ra­maan, mut­ta sa­mal­la kau­his­te­le­maan sitä, mi­ten lah­jak­kai­ta me olem­me te­kemään kärpä­sistä härkä­siä.
Po­lans­ki, 78, kun­nos­tau­tuu ai­na ta­ri­nois­sa, jois­sa ar­kipäivä suis­tuu si­joil­taan. Seu­ra­sim­me sydän kur­kus­sa, kuin­ka Veit­si ve­dessä -e­lo­ku­van ve­ne, In­hon sink­ku­tytön bok­si, Um­pi­ku­jan saa­ri, Ro­se­ma­ryn pai­na­jai­sen ker­ros­ta­loa­sun­to, Vuok­ra­lai­sen ha­joa­va mie­li, Kat­ke­ran kuun lai­va, Yön il­man ar­moa olo­huo­ne, Pia­nis­tin juu­ta­lais­get­to muo­dos­tui­vat hen­kilöi­den elämän tais­te­lu­tan­te­reik­si. Car­na­ges­sa pa­koon ei päästä kes­ki­luok­kai­sen pa­ris­kun­nan lu­kaa­lis­ta, jon­ne van­hem­mat ovat ko­koon­tu­neet per­he­pa­la­ve­riin.
Y­leis­maail­mal­li­nen, kai­kil­le tut­tu ti­lan­ne: lap­set ovat kärhämöi­neet leik­ki­puis­tos­sa ja van­hem­mat sel­vit­te­levät ti­lan­net­ta kypsäs­ti käyttäy­tyen. Kes­kus­tel­laan tästä nyt si­vis­ty­nees­ti. Mut­ta yk­sin­ker­tai­nen mut­kis­tuu, kun tah­dot ja tem­pe­ra­men­tit törmäävät ja ta­pah­tu­nut­ta tul­ki­taan yk­si­silmäi­ses­ti ja omas­ta kas­vat­ta­ja­nyl­pey­destä tin­kimättä. Lo­pul­ta on vain kii­tol­li­nen siitä, että kylä­pai­kas­sa per­heen maa­han­muut­ta­ja­pal­ve­li­ja on pii­lot­ta­nut kaik­ki teräa­seet. La­pa­ses­ta lentävä ti­lan­ne ra­joit­tuu sa­nal­li­seen ve­rilöy­lyyn. (Siitä se ”­car­na­ge”. It­se Vi­han (tai ve­rilöy­lyn) ju­ma­la mai­ni­taan sekä näy­telmässä että elo­ku­vas­sa vain asia­na­ja­jan yh­dessä rep­lii­kissä, hä­nen us­kon­tun­nus­tuk­se­naan).
Yas­mi­na Re­zan, 52, teks­ti esi­tet­tiin Hel­sin­gissä 2008 (oh­jaus Cil­la Back) ja Tam­pe­reel­la 2009 (oh­jaus Pent­ti Kot­ka­nie­mi) al­ku­peräistä Le dieu du car­na­ge -näy­telmää kun­nioit­taen Vi­han ju­ma­la­na ja rans­ka­lai­set hah­mot säi­lyttäen. Vain Kok­ko­lan esi­tyk­sessä 2011 (oh­jaus Päi­vi Lai­ho­rin­ne-Björk­bac­ka) otet­tiin mal­lia suu­res­ta maail­mas­ta, jos­sa hen­kilöt ja ti­lan­teet si­joi­tet­tiin Yh­dys­val­toi­hin tai Bri­tan­niaan, ja niinpä Kok­ko­las­sa näy­telmä lo­ka­li­soi­tiin Suo­meen. Ni­men­kin muu­tim­me lä­hes­tyttävämpään muo­toon: ”­Per­he­pa­la­ve­ri si­vis­ty­nee­seen tyy­liin – ta­pain­ko­me­dia vail­la ta­po­ja — eli Yas­mi­na Re­zan Vi­han ju­ma­la”. (Näyt­te­lin tässä Teat­te­ri Il­tatäh­den har­ras­ta­ja­ver­sios­sa lää­ke­teh­taan ju­ris­tin roo­lin.) Seu­raa­va Vi­han ju­ma­lan suo­ma­lai­sen näy­telmä­ver­sion en­si-il­ta­koi­tos on maa­lis­kuus­sa 2012 Ka­jaa­nin kau­pun­gin­teat­te­ris­sa (oh­jaus Taa­va Ha­ka­la).
Re­za on teh­nyt fil­min kä­si­kir­joi­tuk­sen yh­dessä Po­lans­kin kans­sa. Al­ku­peräi­sestä hie­man lie­ven­ne­tyn, pelkän Car­na­ge-ni­men saa­nut elo­ku­va avaa ti­heä­tun­nel­mais­ta näy­telmää uu­del­la pro­lo­gil­la ja epi­lo­gil­la, jot­ka ta­pah­tu­vat leik­ki­puis­tos­sa. (E­si­mer­kik­si Kok­ko­lan esi­tyk­sessä al­ku- ja lop­pu­pi­men­nyk­sissä kuul­tiin leik­ki­puis­ton ää­niä.) Po­lans­kin fil­min al­ku­teks­ti­jak­sos­sa näy­tetään 12-vuo­tiaan Zac­ha­ryn (oh­jaa­jan oma poi­ka El­vis) vä­ki­val­lan­te­ko. Toi­nen lisäys on lop­pu­teks­teissä pa­luu leik­ki­kentäl­le, jos­sa vielä ker­ran kään­netään kaik­ki pää­lael­leen rie­mas­tut­ta­van iro­ni­ses­ti. Näy­telmän vii­mei­nen, isäntä­per­heen tyttä­reltä tu­le­va pu­he­lu­mo­no­lo­gi on jä­tet­ty pois.
Car­na­ge on yh­den ti­lan fars­si, jos­sa mennään ja tul­laan ovis­ta. Ase­tel­mat kään­tyvät ylö­sa­lai­sin yh­destä lau­sees­ta, si­vis­tyk­sen ja yh­teisöl­li­syy­den ku­lis­sit kaa­tu­vat ry­minällä. Avio­pa­rien kes­kinäi­nen lo­jaa­li­suus mur­tuu, kun kes­kus­te­lu laa­je­nee ja yl­tyy hen­kilö­koh­tais­ten on­gel­mien set­vinnästä su­ku­puol­ten so­dak­si, jos­sa kättä pi­tempää edus­ta­vat ko­vaa kyy­tiä saa­vat per­soo­nal­li­suu­den jat­keet: mas­ku­lii­ni­nen kän­nykkä ja fe­mi­nii­ni­nen kä­si­lauk­ku.
Lop­pu­vai­ku­tel­mak­si Po­lans­kin osaa­vas­ta elo­ku­va­so­vi­tuk­ses­ta jää, että Vi­han ju­ma­la ki­pinöi sit­ten­kin par­hai­ten elävän yleisön edessä. Li­ve­ti­lan­tees­sa kat­so­jat in­noit­ta­vat ja haas­ta­vat näyt­te­lijää ja kat­so­mon rea­goin­ti ruok­kii näyttämöllä roi­hua­vaa tul­ta. Teat­te­ris­sa esittäjä on va­paam­pi kas­vat­ta­maan roo­li­hen­kilön hur­jis­ta mo­no­lo­gi­ryö­pyistä ja rep­liik­ki­tilk­keistä ra­ken­tu­via cres­cen­do­ja ti­lan­tees­ta vaa­rin ot­ta­van vas­tanäyt­te­lijän ko­pat­ta­vak­si. Fil­mauk­sis­sa taas koh­tauk­set tehdään pät­kissä, ka­me­ran eh­doil­la. Täh­ti­lois­tei­nen en­semb­le esiin­tyy pidä­tel­lym­min, pie­nem­min.
Mut­ta Po­lans­kin elo­ku­vas­sa­kin on val­pas­tut­ta­vaa seu­ra­ta mes­ta­rinäyt­te­lijöi­den rea­goin­tia Re­zan tai­dok­kaas­ti pu­no­tun teks­tin ää­rellä. Jo­die Fos­te­rin ve­res­li­hais­ta inttä­mistä, John C. Reil­lyn nau­tin­nol­lis­ta si­kai­lua tai Ch­ris­toph Walt­zin li­pevää bis­nes­kieltä voi vain ihail­la. Myös Ka­te Wins­let on vah­vas­ti läsnä, vaik­ka ei ehkä ota­kaan kiin­ni kai­kis­ta roo­lin­sa mah­dol­li­suuk­sis­ta.
Näy­telmä­kir­jai­li­ja Re­za on it­se teh­nyt elo­ku­van kä­si­kir­joi­tuk­sen Po­lans­kin kans­sa. Vie­rai­den tois­tu­va lähdön te­ke­mi­nen ovel­la ja his­sin luo­na on oman­lais­taan teat­te­ri­leik­kiä, mut­ta näy­telmässä ei läh­det­ty käytävään eikä his­si­no­vi käy­nyt. Vuo­ro­pu­he­luun on teh­ty vähäi­siä muu­tok­sia ja so­vit­te­lu­ja. Lisäyk­set ja ”näyttämöltä” pois­tu­mi­set eivät tuo ta­ri­naan uut­ta. Nyt saam­me tietää, mitä keit­tiössä tai kyl­py­huo­nees­sa ta­pah­tuu, mut­ta pal­jon pu­hu­vis­ta silmäyk­sistä huo­li­mat­ta nämä koh­tauk­set oli­si voi­nut pois­kin jättää.
E­lo­ku­va­na Vi­han ju­ma­la on kui­vem­pi, iro­niaan pa­nos­ta­va ja siis­tim­pi kuin rön­syi­hin hur­jis­tu­va näyttämö­ver­sio. Pie­ni­ne mut­ta pai­koit­tain mer­kittä­vi­ne muu­tok­si­neen (p­ro­lo­gi ja epi­lo­gi, vii­mei­sen pu­he­lun pois­to) Ro­man Po­lans­kin fil­mi­ver­sio on­kin toi­veik­kaam­pi ja ar­mol­li­sem­pi kuin Yas­mi­na Re­zan kir­joit­ta­ma rau­nioil­le päät­tyvä al­ku­peräisnäy­telmä.
Ku­ten ai­na Po­lans­kin elo­ku­vis­sa, kat­so­ja saa ol­la tark­ka­na. Näyt­te­lijä­työn ohel­la myös oh­jauk­sen ja la­vas­tuk­sen pie­net kos­ke­tuk­set mer­kit­sevät. Olo­huo­nees­sa pia­non te­li­neellä on las­ten soit­to­kou­lun avat­tu vih­ko. Nuot­ti­leh­dellä nä­kyy pie­ni pu­nai­nen tah­ra, ver­ta pik­ku­po­jan kol­hi­tuis­ta ham­pais­ta.
(Kok­ko­lan näy­telmä­ver­sios­sa la­vas­tuk­sen pu­navä­ri va­lui seinältä lat­tiaa peittäväk­si ve­ri­lam­mi­kok­si. Sinänsä mie­len­kiin­tois­ta, mi­ten sa­mo­ja miel­leyh­ty­miä sa­mas­ta teks­tistä syn­tyy eri puo­lil­la maail­maa, vaik­ka Re­za ei la­vas­tu­soh­jei­ta an­na­kaan. Sekä Kok­ko­lan näyttämö­ver­sios­sa että Po­lans­kin fil­mi­so­vi­tuk­ses­sa olo­huo­neen ko­ris­tee­na on iso ”af­rik­ka­lai­nen” tai­de­teos.) (HB)
27/03/2012

Tekijät

Ohjaaja: Roman Polanski
Pääosissa: Jodie Foster Kate Winslet John C. Reilly Christoph Waltz
Tarina: Yasmina Reza Roman Polanski (Yasmina Rezan näytelmästä Vihan jumala)
Kuvaus: Pawel Edelman
Musiikki: Alexandre Desplat

Traileri

Tämä video on ehkä jo poistettu YouTube:sta. Kokeile kuitenkin?

Etsitkö tärppejä?

Jos pidät tästä elokuvasta saatat myös olla kiinnostunut näistä. Lisää samojen tekijöiden elokuvia löydät klikkaamalla tekijän nimeä edellä.
© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2020 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy