Yli 10 500 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
Kino

Taistelu Näsilinnasta 1918

Tekniset tiedot

Formaatti: Kino
 
Vuosi: 2012Kesto: 70 minuuttia
Julkaisija: FS Film 
  
 
Ikäraja:
(16)
Kielletty alle 16-vuotiailta. Ohjelman saa luovuttaa vain 16 vuotta täyttäneelle.
    

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat julkaisijalle (FS Film) ellei toisin mainita.

Kuvat

Otto Kanerva ei nöyristele edes teloituskomppanien edessä.
Otto Kanerva ei nöyristele edes teloituskomppanien edessä.
Valkoisten tie Tampereelle. Käsivarakuvaa Pertti Mutasen malliin
Valkoisten tie Tampereelle. Käsivarakuvaa Pertti Mutasen malliin
Anton Häggblom ja Petter Kevin Näsilinnan näköalapaikalla
Anton Häggblom ja Petter Kevin Näsilinnan näköalapaikalla
Claes Olsson ohjaa nuoria avustajia Näsilinnan kupeella
Claes Olsson ohjaa nuoria avustajia Näsilinnan kupeella
Rynnäkön kärjessä Nicke Lignell ja Anton Häggblom jääkäriupseereina
Rynnäkön kärjessä Nicke Lignell ja Anton Häggblom jääkäriupseereina

Elokuva

His­to­ria on ai­na voit­ta­jien kir­joit­ta­maa.

His­to­ria on ai­na voit­ta­jien kir­joit­ta­maa. Elo­ku­viin va­lit­tu näkö­kul­ma kan­taa vies­tiä, ker­rot­tiin sit­ten Kum­mi­sedän ma­fia­per­heestä, Kah­dek­san sur­man­luo­din po­lii­siam­pu­jas­ta tai pu­nai­sis­ta ja val­koi­sis­ta ”­kevään 1918 ta­pah­tu­mis­sa”.
Tais­te­lus­sa Nä­si­lin­nas­ta 1918 oh­jaa­ja Claes Ols­son (Var­pu­sen suu­del­ma, Iha­nat nai­set ran­nal­la, On­nen var­jot, Co­lo­ra­do Ave­nue) osoit­taa, että Suo­men koh­ta­lon­vai­heet eivät pal­jos­ta­kaan kä­sit­te­lystä ku­lu. Fil­millä on mui­ta­kin an­sioi­ta: se on Ols­so­nin pit­kistä elo­ku­vis­ta ly­hin mut­ta pa­ras.
Tais­te­lu Nä­si­lin­nas­ta 1918 pe­rus­tuu en­sikä­den läh­tei­siin, ko­ki­joi­den ja nä­kijöi­den muis­tel­miin, nuor­ten so­ti­lai­den kir­jei­siin. Voit­ta­jien his­to­rian­kir­joi­tus­kin sisältää oman kri­tiik­kinsä. Myös Nä­si­lin­nan va­jaan vuo­ro­kau­den kestä­neessä val­loi­tuk­ses­sa ki­tey­tyvät suu­ret on­gel­ma­na­set­te­lut, kan­saa re­pivä kah­tia­ja­ko ja so­dan pa­ra­dok­saa­li­nen jär­jettö­myys, jo­ka jättää jäl­keensä vain hä­vin­neitä.
Ro­bert Alf­ta­nin ja Ols­so­nin kä­si­kir­joi­tus kul­jet­taa ta­ri­naa vaa­sa­lai­sen yli­luut­nant­ti Erik Gun­nar Me­li­nin (1983–1951) mat­kas­sa tämän joh­taes­sa komp­pa­nian­sa Tam­mer­kos­ken pa­don kaut­ta lä­pi pu­nais­ten hal­lus­sa ole­van yöl­li­sen Tam­pe­reen. Ta­voit­tee­na on Nä­si­lin­na, jo­ta Me­li­nin jou­kot on­nis­tu­vat pitämään hal­lus­saan vain yh­den päivän. Val­loi­tus­ret­kel­leen etu­jouk­ko on saa­nut käs­kyn: van­ke­ja ei ote­ta.
63-vuo­tiaan Claes Ols­so­nin oh­jaus­ta on jo hau­kut­tu draa­ma­do­ku­men­tik­si, mut­ta kyllä Nä­si­lin­na oi­kea elo­ku­va on. Kes­kel­le ta­pah­tu­mia syök­syvä fil­mi on alus­ta läh­tien liik­keessä, kun val­kois­ten ryntäys­vai­het­ta seu­raa­vat öi­set ka­tu­tais­te­lut kau­pun­kia puo­lus­ta­via pu­nai­sia vas­taan. It­se Nä­si­lin­nan val­taus on mel­keinpä hengäh­dys­vai­he, mut­ta pu­nais­ten vä­litön te­loit­ta­mi­nen sit­ten sitä­kin tyrmääväm­pi jak­so. Dra­maat­ti­set hui­pen­nuk­set jat­ku­vat pu­nais­ten val­la­tes­sa Tam­pe­reen näköa­la­pai­kan pian val­koi­sil­ta yhtä ve­ri­ses­ti ta­kai­sin.
Pert­ti Mu­ta­sen ku­vaus kun­nos­tau­tuu. Kä­si­va­ra­ka­me­ral­la päästään lä­hel­le ti­lan­tei­ta, mut­ta vai­ku­tel­ma ei ole kei­no­te­koi­nen tai epä­selvän hätäi­nen. Ai­doil­le pai­koil­le re­konst­ruoi­tu ta­paus­ten kul­ku tun­tuu to­del­li­sel­ta. Kah­dek­san­sa­dan­tu­han­nen tuo­tan­to­bud­jet­ti sat­saa oleel­li­seen. Pu­vus­tus, rek­vi­siit­ta ja la­vas­tus va­kuut­ta­vat. Py­ro­tek­niik­kaa käy­tetään ta­lou­del­li­ses­ti an­nos­tel­len, mut­ta tar­vit­taes­sa hätkäyttävän te­hok­kaas­ti räjäh­dyk­sissä, ty­kin­lau­kauk­sis­sa ja am­mun­ta­koh­tauk­sis­sa. Di­gi­taa­li­nen fi­lun­ki ja hel­poim­man tien va­lin­ta ei missään pais­ta silmään.
Ta­sa­pai­nois­ten tuo­tan­toar­vo­jen jou­kos­sa eri­tyis­mai­nin­nan an­sait­see Ols­so­nin fil­mei­hin pal­jon sä­veltä­neen Ya­rin (Ja­ri Knuu­ti­nen) mu­siik­ki. Nä­si­lin­nan val­tauk­sen kaaos­vai­hees­sa or­kes­te­rin soin­ti­ku­dos tis­laa vel­jes­so­dan mie­lettö­myy­destä ar­vopärtmäi­sen tai­vaal­lis­ta su­rua ja sää­liä. Myös nuor­ten so­ti­lai­den suo­men­ruot­sin mur­teet uut­ta­kaar­le­pyytä myö­ten ovat mu­siik­kia kor­vil­le.
Näyt­te­lijä­työssä ko­ros­tuu am­mat­ti­lais­ten, teat­te­ri­kou­lu­lais­ten ja har­ras­ta­jien sau­ma­ton kol­lek­tii­vi per­soo­nal­li­suuk­sien si­jaan. Edes Nic­ke Lig­nel­lin yli­luut­nant­ti Me­lin ei nou­se pää­hen­kilök­si yli mui­den. Me­li­nistä sel­viää vain vel­vol­li­suu­den­tun­toi­nen huo­len­pi­to alai­sis­ta ja luot­ta­mus saa­tu­jen käs­ky­jen oi­keel­li­suu­teen. Lig­nell on tässä­kin kui­ten­kin pä­tevä luo­des­saan kiin­to­pis­teen ympä­rillä avau­tu­vil­le nuo­rem­pien so­ti­lai­den pi­kai­sil­le muo­to­ku­vil­le. Muis­ta ko­ke­neis­ta näyt­te­lijöistä Tan­ja­lot­ta Räikkä nähdään pu­nais­ten nais­ten jou­kos­sa ka­tu­te­loi­tuk­sen uh­ri­na, jo­ka ei eh­di päästää suus­taan kuin uh­maa­van hauk­ku­ma­sa­nan val­koi­sil­le: ”­Lah­ta­rit!” Rei­dar Palmg­ren as­tuu pi­has­ta tiel­le luo­vut­ta­maan mie­kan Tam­pe­reen val­loit­ta­jil­le. An­tau­tu­mi­sen merk­ki ei kui­ten­kaan au­ta, hän­kin jou­tuu am­mu­tuk­si kuin var­muu­den vuok­si ja so­ti­laskäs­kyn kir­jain­ta myötäil­len. Ah­ti Jo­ki­nen on val­koi­sia aut­ta­va yö­vah­ti, jo­ka joh­taa so­ti­laat oi­ko­tietä vi­hol­li­sen se­lus­taan. To­mi Sal­me­la vi­lah­taa puu­pi­non ta­ka­na venäläis­so­ti­laa­na ja Ot­to Ka­ner­va ärhäköi Nä­si­lin­nan puo­lus­ta­ja­na vielä te­loi­tus­ryhmän edessä­kin.
Tun­ne­tum­mat näyt­te­lijät tuo­vat esiin­ty­mi­sillään pai­noa ja va­kaut­ta ker­to­muk­seen. Mut­ta yti­men elo­ku­val­le muo­dos­ta­vat ra­ja­lin­jan kum­mal­ta­kin puo­lel­ta tais­te­lui­hin ko­ke­mat­to­mi­na läh­te­neet nuo­ru­kai­set. Jääkä­rivää­pe­li Boströ­minä teat­te­ri­kor­kea­kou­lun vii­meistä vuot­ta käyvä kok­ko­la­lais­syn­tyi­nen An­ton Häggb­lom ko­hoaa esi­mer­kik­si ”­Ju­ma­lan ja isän­maan” oi­keu­te­tul­la asial­la ole­mi­sen nos­tat­ta­mas­ta ar­kipäivän jul­muu­des­ta. In­no­kas vää­pe­li on en­simmäi­senä heittämässä her­mo­heik­ko­ja ulos omas­ta vah­vuu­des­taan ja ko­men­ta­mas­sa kivää­ri­mie­hiä an­tau­tu­nei­den am­pu­mi­seen.
Epäi­lyk­sen het­kiä ei mui­den­kaan so­ti­lai­den nuo­ril­la kas­voil­la eh­di suu­rem­min välähtää, mut­ta kir­ja­tuis­ta to­si­sei­kois­ta am­men­ta­vat koh­tauk­set pu­hu­vat omaa kieltään. Vai­kut­ta­vim­pia nä­kyjä on kuu­lon­sa me­nettä­neen kra­naat­ti­kau­hui­sen nuo­ru­kai­sen pak­ko­miel­tei­nen mant­te­lin rii­su­mi­nen au­tioi­tu­van kar­ta­non por­tai­kos­sa. Pysäyttävä on myös vetäy­ty­mis­vai­hees­sa so­ti­laan jää­hyväi­nen haa­voit­tu­neel­le vel­jel­leen. Vel­jes­so­dan sur­rea­lis­ti­sia ris­ti­rii­to­ja ku­vaa pi­hal­le am­mu­tun pu­nai­sen opas­tus ko­ne­kivää­riä la­taa­val­le val­koi­sel­le. Kuin ohi men­nen nähdään myös nais­ten ruu­mii­ta so­dan ir­vok­kaa­na uh­ri­na. Vielä äs­ken nämä si­sa­ret kul­ki­vat pu­nais­ten val­loit­ta­maan Nä­si­lin­naan haa­voit­tu­nei­ta su­ku­lais­poi­kia et­simään tur­vas­sa val­koi­sen li­pun al­la, kaa­tuak­seen het­keä myö­hem­min hyökkää­vien val­kois­ten luo­ti­sa­tee­seen.
Jo elo­ku­van alun rynnäköin­nissä au­to­maat­ti­ses­ti syn­tyvää kat­so­jan­kin kiih­koa ja jän­ni­tystä ovat jär­kyttä­neet en­simmäi­set mies­tap­piot, si­vul­lis­ten sum­mit­tai­nen lah­taus ja kar­mai­se­vat oheis­va­hin­got. Nuo­rin so­ti­lais­ta, mel­kein lap­si, kään­tyy kaaok­sen kes­kellä va­hin­gos­sa vas­ta­vir­taan ja tuu­per­tuu omien pis­ti­miin.
Ols­son hyö­dyntää on­nis­tu­nees­ti mes­ta­ril­lis­ten edeltä­jiensä, ame­rik­ka­lais­ten Ste­ven Spiel­ber­gin (Pe­las­ta­kaa so­ta­mies Ryan, 1998) ja Ter­ren­ce Ma­lic­kin (Ve­teen piir­ret­ty vii­va, 1998) sekä venäläi­sen Elem Kli­mo­vin (Tu­le ja kat­so, 1985) ja oman Rau­ni Moll­ber­gim­me (Tun­te­ma­ton so­ti­las, 1985) oh­jauk­sel­li­sia kek­sintöjä elo­ku­va­so­dis­ta. Hi­das­tuk­sen käyttö yk­sin­pu­he­lun taus­tal­la taas vai­kut­taa oma­peräi­seltä kei­nol­ta yh­distää teks­tiä, näyt­te­lijä­työtä ja ka­me­rae­fek­tejä eläväk­si maa­lauk­sek­si.
Oh­jaa­jan kä­denjäl­ki on Nä­si­lin­nas­sa nöy­rempää, mut­ta is­kevämpää ja si­ten vä­littömäm­min elo­ku­val­lis­ta kuin hie­nos­te­luun kom­pas­tu­nees­sa suur­työssä Co­lo­ra­do Ave­nue (2007). So­ti­lai­den kir­je­mo­no­lo­gien suo­ra pu­he yleisöl­le vaa­tii het­ken to­tut­te­lun, mut­ta osoit­tau­tuu on­nis­tu­neek­si rat­kai­suk­si. On hui­maa ta­voit­taa vuo­den 1918 so­ti­laan kat­se mel­kein vuo­si­sa­dan ta­kaa.
Har­mil­li­ses­ti fil­mi päät­tyy tus­sah­ta­va­na suu­ta­ri­na, kun val­kois­ten vetäy­ty­mis­vai­he Nä­si­lin­nas­ta jää ko­ko­naan kä­sit­te­lemättä. Ken­ties oli­si sit­ten­kin kan­nat­ta­nut ve­nyttää elo­ku­va täy­teen mit­taan näyttämällä vielä Me­li­nin jouk­ko­jen mur­tau­tu­mi­nen ulos vas­tus­ta­jan saar­to­ren­kaas­ta? Lop­pu­teks­ti­lau­lu­na Ko­ti­maa­ni om­pi Suo­mi jat­sah­ta­va­na lau­lu­ver­sio­na särähtää kor­vaan. Ya­rin sä­veltämä inst­ru­men­taa­li­mu­siik­ki oli­si ehkä so­pi­nut pa­rem­min, vä­hemmän al­le­vii­vaa­vas­ti, kre­diit­tien ai­ka­na nähtävän ka­run va­lo­ku­va­ka­val­ka­din do­ku­men­taa­ri­sen to­dis­tus­voi­man kont­ras­tik­si. (HB)
04/04/2012

Traileri

Tämä video on ehkä jo poistettu YouTube:sta. Kokeile kuitenkin?

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2021 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy