Pa­si­fis­ti­nen zom­bie-ker­to­mus isästä (Ar­nold Sc­hwar­ze­neg­ger), jo­ka jou­tuu nä­kemään tyttä­rensä (A­bi­gail Bres­lin) muut­tu­van vä­hi­tel­len kul­lan­nu­pus­ta mul­lan­ha­jui­sek­si tap­pa­jak­si.

Ta­va­no­mai­sen tie­teis­kau­hu­ta­ri­nan kai­na­los­ta löy­ty­nyt ta­ri­na on mie­len­kiin­toi­nen aja­tus­leik­ki, jo­ka aset­taa jäl­ki­kas­vun rak­kau­den ja kas­va­van vaa­ran uh­maa­mi­sen sa­man ka­ton al­le. Lop­pu­tu­lok­se­na on erään­lai­nen kään­tei­nen kas­vu­ta­ri­na, jos­sa ko­toa lähtö on lop­pul­li­sem­pi kään­ne kuin opin­tiel­le lähtö tai omien sii­pien et­sintä pe­rus­tei­nid­raa­mas­sa.

Sc­hwar­zen­neg­ger luo vä­hin elein ver­rat­tain us­kot­ta­van isä­pa­pan, jo­ka ei hah­mo­na yk­sinään ehkä va­kuut­tai­si, mut­ta saa Ars­kan aiem­mis­ta roo­leis­ta riittäväs­ti mo­ment­tia elä­vien kuol­lei­den kans­sa nok­ka­pok­ka­sil­le ryh­ty­mi­seen. Niin ikään mo­ni elo­ku­van vai­he — eri­tyi­ses­ti tytön it­senäi­nen vael­te­lu — tun­tuu uh­maa­van röyh­keäs­ti us­kot­ta­vuut­ta, mut­ta ko­ko­nai­suus kan­taa kui­ten­kin mie­len­kiin­non vai­vat­ta yh­den kat­se­lu­ker­ran yli. Vääjäämätön lop­pu sor­tuu kli­sei­seen ru­noi­luun.