Yli 10 800 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
Kino

Truman Show

Elokuva

Mikä on­kaan kiin­nos­ta­vam­paa kuin toi­nen ih­mi­nen yk­si­tyi­sim­pinä het­kinään?

Mikä on­kaan kiin­nos­ta­vam­paa kuin toi­nen ih­mi­nen yk­si­tyi­sim­pinä het­kinään? Sii­hen ei pe­rus­tu ai­noas­taan kä­si­kir­joit­ta­ja And­rew Nic­co­lin ne­ro­kas aja­tus­leik­ki elo­ku­vas­sa Tru­man Show (Rex 1), vaan ko­ko sa­ta­vuo­ti­nen fil­mi­teol­li­suus, jo­ka ve­toaa ha­luum­me tir­kis­tellä vä­lillä mui­den elämää.
Ei-toi­vot­tu­na lap­se­na syn­ty­nyt Tru­man Bur­bank on jo koh­dus­sa adop­toi­tu me­dia­mo­gu­li Ch­ris­to­fil­le, jo­ka stu­dio­tai­vaas­taan oh­jaa Tru­ma­nin vai­heis­ta nos­tal­gis­ta saip­pua­sar­jaa. Mikään Sea­ha­ve­nin saa­rel­la ei ole ai­toa, pait­si kup­las­sa asu­va poi­kam­me, jo­ka ei it­se tiedä elon­sa pie­nim­piä­kin piir­teitä 24 tun­tia vuo­ro­kau­des­sa seu­raa­vis­ta pii­lo­ka­me­rois­ta.
”­Pa­ras­ta ystävää” ai­nai­si­ne olut­pak­kei­neen näyt­te­levä Mar­lon väittää, et­tei Tru­ma­nin kei­no­maail­ma ole vää­rennös, vaan ”­hal­lit­tua elämää”. Jo­pa Mar­lo­nin mies­ten kes­kei­set, to­ve­ril­li­set pu­heet­kin tu­le­vat me­fis­to­mai­sen Ch­ris­to­fin sa­ne­lui­na.
Poi­ka kup­las­sa
Ai­kui­nen ei mah­du asu­maan nuk­ke­ko­dis­sa. Seinät mur­tu­vat ympä­riltä. On­ne­lak­si luul­lun ko­ti­pai­kan kau­pun­ki­ku­va ja mai­se­ma au­rin­gon­las­kui­neen pal­jas­tu­vat­kin sar­jak­si va­loe­fek­tejä ja ha­ta­ria pah­vi­ku­lis­se­ja. Tru­man Shown pa­ras­ta an­tia ovat pie­net vir­heet, ne tah­rat täy­del­li­sessä, joi­den kaut­ta mie­hel­le al­kaa val­je­ta jon­kin ole­van pois oi­keas­ta.
Au­voi­nen olo oh­jaa­ja-isän suo­jat­ti­na tämän luo­mas­sa lem­peässä van­ki­las­sa lak­kaa sillä het­kellä, kun Tru­man oi­val­taa va­paan tah­don ja rak­kau­den mer­ki­tyk­sen sekä op­pii tun­te­maan it­sensä.
T­ru­man Show on nau­tit­ta­va jo Jim Car­reyn suo­ri­tuk­sen ta­kia. Tru­man ihas­tut­taa te­le­vi­sioy­leisön ole­mal­la luon­nol­li­nen, ih­met­te­levä ih­mi­nen. Car­reyllä taas on ky­ky, jo­ta ei mo­nel­ta­kaan koo­mi­kol­ta tai näyt­te­lijältä löy­dy: hä­nestä kat­so­ja vä­littää. Sik­si Car­rey voi esittää räkä­nok­kaa, mie­li­puol­ta tai naii­via hölmöä suo­sion kär­simättä. Huo­no­kin kri­tiik­ki va­luu hä­nestä kuin ve­si han­hen selästä ja koh­dis­tuu ai­na en­nem­min elo­ku­vaan kuin sen täh­teen.
Ed Har­ri­sin esittämä te­le-vi­sionää­ri Ch­ris­tof on Tru­ma­nil­le sa­mal­la ker­taa ra­kas­ta­va ja jul­ma isä. Kär­jis­ty­neim­millään Tru­man Show rin­nas­taa­kin näi­den suh­teen Ju­ma­laan ja Jee­suk­seen. Ch­ris­tof saa tuu­len pu­hal­ta­maan ja au­rin­gon nou­se­maan pelkällä käs­kyllä ja lo­pul­ta poi­ka­kin kä­ve­lee vet­ten päällä.
Faus­tin le­gen­da­kin tu­lee mie­leen, mut­ta ehkä on­nis­tu­neem­pia ovat te­kijöi­den vähän vaa­ti­mat­to­mam­mat viit­teet. Aja­tel­laan­pa vil­li­las­ta Truf­faut´n elo­ku­vas­sa Ke­sytön tai Tru­ma­nin epä­nor­maa­lin elämän suh­det­ta kah­lit­tuun ja luon­nos­taan eris­tet­tyyn King Kon­giin. Tai it­sensä vie­raak­si tun­te­vaan Fran­kes­tei­nin hir­viöön.
Os­ca­rin ar­voi­nen
Kat­so­kaa­pa mi­ten Car­rey tar­kas­te­lee tai­vaal­ta pu­don­nut­ta va­lon­hei­tintä: kuin api­na ou­toa ob­jek­tia Kub­ric­kin Ava­ruus­seik­kai­lus­sa. Näyt­te­lijä an­sait­see Tru­man Shows­ta Os­ca­rin siinä missä Tom Hanks For­rest Gum­pis­ta. Muil­le te­kijöil­le ja­kai­sin moi­tet­ta­kin. Ku­ten Gump myös Tru­man Show on kiis­ta­na­lai­nen teos. On­ko ky­seessä terävä, in­tel­lek­tuel­li sa­tii­ri, vai­ko sit­ten­kin vain näennäi­sen kriit­ti­nen, viih­teel­le pik­ku­sor­men­sa an­ta­va Hol­lywoo­din uu­sin muo­ti­tuo­te?
Ky­syä voi myös kum­pi on pa­rem­pi tai­tei­li­ja: sekö, jo­ka te­kee kaa­va­mai­ses­ta ai­hees­ta lähtö­koh­tiaan suu­rem­man, hie­non la­ji­tyyp­pie­lo­ku­van — vai­ko se, jo­ka to­teut­taa ai­nut­laa­tui­sen idean kes­kin­ker­tai­ses­ti? Edel­li­sestä kä­vi­si esi­mer­kik­si tors­tai­na au­to-on­net­to­muu­des­sa kuol­leen Alan J. Pa­ku­lan Gris­ham-jännä­ri Pe­li­kaa­ni­muis­tio ja jäl­kimmäi­sestä juu­ri Tru­man Show.
Jos­ta­kin syystä luu­lin, että fil­min oh­jaa­ja oli Mi­ke Nic­hols, enkä tul­lut hul­lua hurs­kaam­mak­si, kun näin lop­pu­teks­teissä Pe­ter Wei­rin ni­men. To­dis­ta­jan ja Kuol­lei­den ru­noi­li­joi­den seu­ran oh­jaa­ja te­kee nyt kä­si­kir­joi­tuk­sen mai­niois­ta ti­lan­teis­ta ta­va­no­mai­sia. Nau­rus­sa on kyllä pi­te­le­mistä, mut­ta missä on sa­tii­rin piik­ki? Tai sää­li ja kau­hu? Ai­noa puol­ta­ja, Tru­ma­niin kiin­ty­nyt tv-sar­jan en­ti­nen avus­ta­ja­kin muut­tuu lop­pu­ku­vis­sa pas­sii­vi­sek­si tai­vas­te­li­jak­si. Ja nais­hah­mon mai­nos­tet­tu ra­di­ka­lis­mi ra­joit­tuu so­pi­vas­ti seinäl­le kiin­ni­tet­tyi­hin pro­tes­ti­ju­lis­tei­siin. Tru­man it­se pois­tuu ka­me­ran ulot­tu­vil­ta nenäkkäällä lat­teu­del­la. Enemmän­kin odot­tai­si fil­miltä, jo­ka ku­vit­taa van­han fi­lo­so­fin oh­jet­ta ol­la mie­luum­min kär­sivä ih­mi­nen kuin tyy­dy­tet­ty si­ka.
O­len myö­hem­min an­ta­nut ker­toa it­sel­le­ni, että Tru­man Show oli­si erittäin pä­tevä ku­vaus siitä, miltä psy­koo­si sisältäpäin tun­tuu. (HB)

Tekniset tiedot

Formaatti: Kino
 
Vuosi: 1998Kesto: minuuttia
Julkaisija:  
  
    

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat julkaisijalle ellei toisin mainita.

Etsitkö tärppejä?

Jos pidät tästä elokuvasta saatat myös olla kiinnostunut näistä. Lisää samojen tekijöiden elokuvia löydät klikkaamalla tekijän nimeä edellä.
© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2024 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy