Rii­sut­tu mies am­pai­si suo­ma­lai­sen elo­ku­va­his­to­rian tär­keil­le si­vuil­le, vaik­ka sitä ei oli­si jul­ki­ses­ti ker­taa­kaan näh­tykään. Kä­si­kir­joit­ta­ja, pap­pis­taus­tai­nen Ve­li-Pek­ka Hän­ni­nen haas­toi oh­jaa­jan oi­keu­teen, kos­ka tämä oli teh­nyt työnsä eli muo­kan­nut lähtl­koh­das­ta eli kä­si­kir­joi­tuk­ses­ta oman luo­vuu­ten­sa lop­pu­tu­lok­sen. Niin tehdään elo­ku­via.

Teat­te­ri­kier­ros jäi haa­veek­si, mut­ta DVD:nä tämän voi kat­soa. Ko­vin suur­ta lu­kua it­se elo­ku­vas­ta on tur­ha kir­joit­taa. Pa­pit ovat juo­nit­te­le­via, syn­ti­siä ja juo­pot­te­le­via ih­mi­siä, ja ku­vas­tu­vat yh­teis­kun­nan pei­linä siinä missä muut am­mat­ti­ryhmät. Elo­ku­va ei tar­joa mitään uut­ta ja ai­nut­ker­tais­ta. Pa­ras­ta on näyt­te­lijöi­den ver­sio Uriah Hee­pin bii­sistä Ea­sy Li­ving.