Yli 10 300 arvostelua
Uusia arvosteluita lähes päivittäin.
Kaikki parhaat.
Kino

Rautarouva

Iron Lady 

Tekniset tiedot

Formaatti: Kino
 
Vuosi: 2011Kesto: 105 minuuttia
Julkaisija: Scanbox 
  
 
Ikäraja:
(12)
Kielletty alle 12-vuotiailta. Ohjelman saa luovuttaa vain 12 vuotta täyttäneelle.
    

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat maahantuojalle ellei toisin mainita.

Kuvat

Meryl Streep
Meryl Streep

Elokuva

Rau­ta­rou­va on tämän vuo­den The Queen ja Ku­nin­kaan pu­he.

Rau­ta­rou­va on tämän vuo­den The Queen ja Ku­nin­kaan pu­he. Ta­ri­na kes­kit­tyy Bri­tan­nian lä­hi­his­to­rian hal­lit­si­jaan ja elämään jul­ki­suu­den ta­ka­na. Eng­lan­nin en­simmäi­sen naispää­mi­nis­te­rin Mar­ga­ret Thatc­he­rin (1979-1990) val­men­net­tu pu­keu­tu­mi­nen ja pu­he­ta­pa tuo­vat ho­vie­ti­ke­tin ha­ke­mat­ta mie­leen. Me­ryl St­ree­pin ohel­la elo­ku­van pää­roo­lis­sa on po­li­tii­kan näyttämö jul­ki­suus­temp­pui­neen.
Kaup­piaan tytär Mag­gie ha­luaa pois pe­rin­tei­sestä nai­sen roo­lis­ta. Opin­not Ox­for­dis­sa ja ura Bri­tan­nian kon­ser­va­tii­vien po­li­tii­kas­sa ovat pik­ku­kau­pun­gin tytöl­le mah­dol­li­suus erot­tua. Mag­gie ei ha­lua ”­kuol­la tee­kup­pia tis­ka­tes­saan”. Ny­kyi­sin Thatc­her on 85-vuo­tias, osal­lis­tuu sil­loin tällöin juh­la­ti­lai­suuk­siin, mut­ta kär­sii muis­tin heik­ke­ne­mi­sestä.
Oh­jaa­ja Phyl­li­da Lloyd te­ki suo­si­tun Mam­ma Mia –­mu­si­kaa­lin. Elämä­ker­ta­fil­missä nä­kyy Lloy­din ko­ke­mus oop­pe­raoh­jauk­sis­ta. Rau­ta­rou­vas­sa on suur­ten ku­lis­sien teat­raa­li­suut­ta, roh­kei­ta leik­kauk­sia ajan­vir­taan ja kes­kellä po­li­tii­kan pe­lu­rin suu­ri roo­li, jos­sa Me­ryl St­reep saa liik­ku­ma­va­raa.
Poh­jois-Ir­lan­nin kär­jis­ty­nyt ti­lan­ne, IRA:n ter­ro­ri-is­kut, po­liit­tis­ten van­kien nälkä­lak­ko ja kiis­tel­ty Falk­lan­din so­ta koet­te­le­vat Thatc­he­rin suo­sio­ta. Kai­vos­la­kon tiuk­ka ku­kis­ta­mi­nen, val­tio­ny­ri­tys­ten yk­si­tyistä­mi­nen ja jo­pa kou­lu­mai­don te­ke­mi­nen mak­sul­li­sek­si, ai­heut­ta­vat pro­tes­tiaal­to­ja.
D­raa­ma kas­vaa pää­hen­kilön jou­tues­sa kii­ras­tu­leen. De­men­tian oi­reet vaih­tu­vat dii­va­nel­kei­siin, kun men­nyttä muis­te­le­va, ha­pe­roi­tu­va Thatc­her pa­laa me­nes­tyk­sekkään uran­sa hyb­ris­vai­hee­seen. Pää­mi­nis­te­ri­kau­den lo­pul­la val­ta al­koi lui­sua kä­sistä ja ai­ka­kin ajoi ohi jäykän, mo­nark­ki­mai­sen hal­lit­si­ja­tyy­pin.
”Elämä on pa­rem­paa kon­ser­va­tii­vien kans­sa” -s­lo­gan ja ko­ti­ku­toi­nen ”I­si ai­na sa­noi” –­men­ta­li­teet­ti kan­ta­vat pitkäl­le. Myö­hem­min Rau­ta­rou­van ko­vat lääk­keet al­ka­vat pur­ra omaa­kin jal­kaa. Uh­ma­kas hyökkäys Falk­lan­din so­das­sa tuo brit­ti­lai­vas­tol­le tun­tu­via mies­tap­pioi­ta. Mag­gie kir­joit­taa uh­rien omai­sil­le. ”­Minä­kin olen äi­ti, tiedän miltä heistä tun­tuu.” Ele on kau­nis, mut­ta oi­reel­li­nen. Thatc­her on an­ta­nut määräyk­sen, jo­ka joh­taa so­ti­lai­den kuo­le­maan. Hän ei voi tietää, miltä kuol­lei­den äi­deistä tun­tuu. Thatc­he­rin omat, etuoi­keu­te­tut lap­set ovat tur­vas­sa.
Rep­lii­kit ovat pal­jas­ta­via, vaik­ka on­kin pi­dettävä mie­lessä, että ky­seessä on elo­ku­van­te­kijöi­den mie­li­ku­va. Pai­koi­tel­len vai­ku­tel­ma on koo­mi­nen. Kam­pan­joi­des­saan jää­telö­kios­kil­la, Thatc­her mai­nit­see puo­li­son­sa Den­nik­sen ”­naut­ti­van, kun saa tik­kuun­sa jo­tain jäistä”. Rau­ta­rou­va saat­toi ol­la myös jää­ku­nin­ga­tar.
Me­ryl St­reep ei ole kos­kaan huo­no, mut­ta te­kee nyt elämänsä roo­lin. Edes van­hus­mas­ki ei estä aja­tus­ta pää­semästä esiin. Vaik­ka St­reep näyttää Thatc­he­rin po­ke­ri­naa­man ta­kaa ih­mi­sen, ei Rau­ta­rou­vaa voi val­ko­pe­su­na pitää. Ju­lis­tees­sa Mag­gien ku­nin­kaal­li­nen po­see­raus on mie­li­puo­li­nen. Pääl­lekäyvä kam­pan­join­ti lä­hes­tyy ka­ri­ka­tyy­riä To­del­la upee­ta -sar­jan Edi­nan mal­liin.
Ää­rioi­keis­to­lai­nen po­li­tiik­ka ja it­se­val­tai­set ot­teet hei­lut­ta­vat pää­mi­nis­te­rin is­tuin­ta. Lo­pun al­ku on hal­li­tuk­sen ko­kous, jos­sa Thatc­her ro­mah­taa pöytä­kir­ja­mer­kinnöistä. Mie­len ha­joa­mi­nen on kä­sin kos­ke­tel­ta­van traa­gis­ta. Koh­taus tuo mie­leen Ro­bert Alt­ma­nin elo­ku­van Nash­vil­le (1975), jos­sa lau­la­ja Ro­nee Blak­ley sai lau­la­jat­ta­ren roo­lis­sa her­mo­ro­mah­duk­sen li­ve­ti­lan­tees­sa bän­din ja yleisön edessä. Blak­ley an­sait­si Os­car-eh­dok­kuu­den.
Teat­raa­li­sin ryhmäa­se­tel­min ja di­gi­taa­li­sin efek­tein­kin Rau­ta­rou­vas­sa ku­va­taan Mag­gien eristäy­ty­mistä hal­li­tuk­ses­taan — ken­ties myös to­del­li­suu­des­ta. Lop­pu­puo­lel­la
oh­jaa­ja si­joit­taa Rau­ta­rou­van ba­ro­kin maa­laus­tai­teen jäykän pra­mei­siin ase­tel­miin. Kun dii­va las­keu­tuu ar­vok­kaas­ti por­tai­ta, soi taus­tal­la aa­ria jo liioi­tel­len.
Mag­gie­ta ja De­ni­siä nuo­ri­na esittä­vien Ale­xand­ra Roac­hin ja Har­ry Lloy­din ko­si­mis­koh­taus on ro­mant­ti­nen ja pal­jas­ta­va. Kuol­lee­na puo­li­so­na luot­tonäyt­te­lijä Jim Broad­bent näyttäy­tyy Mag­gien har­hois­sa. Rau­ta­rou­va on kui­ten­kin St­ree­pin show ja Broad­bent pää­se vain säestämään täh­teä huu­mo­ri­pai­no­tuk­sin. Den­nik­sen pois­tu­mi­nen ku­vas­ta muis­tut­taa liiak­si sket­si­hah­mo Hie­no Åhlg­ree­nin pyr­ki­mystä ”­va­loa koh­ti”.
Me­ryl St­reep on niin suu­ri näyt­te­lijä, et­tei sa­no­ja tar­vi­ta. Par­hais­sa koh­tauk­sis­sa sa­no­ma­ton pu­hut­te­lee. Kun tyttä­ren on muis­tu­tet­ta­va äi­dil­leen, että ra­kas­tet­tu Mark-poi­ka asuu ny­kyään Etelä-Af­ri­kas­sa ja että De­nis-puo­li­so on kuol­lut, Mag­gie vaih­taa pu­hee­nai­het­ta. Vas­ta tyttä­ren läh­det­tyä il­mes­tyvät kyy­ne­leet.
Sa­ma tois­tuu Thatc­he­rin soit­taes­sa kau­ko­pu­he­lun Mar­kil­le ta­paa­mi­sen toi­vos­sa, mut­ta po­jan mat­ka­suun­ni­tel­miin on­kin tul­lut muu­tos. ”­Toi­sel­la ker­taa”, sa­noo Mag­gie ymmärtäväi­senä, mut­ta kim­mel­lys sil­missä ker­too muu­ta.
Me­ryl St­ree­pin tin­kimätön me­to­di te­hoaa taas. Näyt­te­lijä ka­toaa roo­liin­sa sisään, mut­ta hen­ki on läsnä. Rau­ta­rou­va on ä­lykäs ja tek­ni­ses­ti yli­ver­tai­nen tul­kin­ta, jo­ka myös kos­ket­taa. Kol­mas Os­car-pal­kin­to St­ree­pil­le on luo­vut­ta­mis­ta vail­le. (HB)
20/02/2012

Tekijät

Ohjaaja: Phyllida Lloyd
Pääosissa: Meryl Streep
Tarina: Abi Morgan
Kuvaus: Elliot Davis
Musiikki: Thomas Newman

Traileri

Tämä video on ehkä jo poistettu YouTube:sta. Kokeile kuitenkin?

Etsitkö tärppejä?

Jos pidät tästä elokuvasta saatat myös olla kiinnostunut näistä. Lisää samojen tekijöiden elokuvia löydät klikkaamalla tekijän nimeä edellä.
© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2020 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy