Ä­ly­va­paa ko­me­dia kah­des­ta yläas­teel­la toi­sen­sa etäi­ses­ti tun­te­nees­ta ka­ve­ris­ta, joi­den tiet kie­tou­tu­vat nyt vuo­si­kym­men­ten jäl­keen yh­teen len­nok­kaan agent­tijännä­rin mer­keissä. Plösöstä on tul­lut kors­to ja kou­lun kin­gistä it­se­tun­ton­sa hu­kan­nut nössö, mut­ta pie­ni seik­kai­lu kor­jaa kyllä kaik­ki mies­ten trau­mat.

Su­la­va, mut­ta täy­del­li­sen en­nal­ta-ar­vat­ta­va ko­me­dia vääntää kie­len niin tiu­kas­ti pos­keen, että se uh­kaa jo kat­kais­ta ve­ren­kier­ron ai­voil­ta. Tyhjänpäiväi­seen läppään tuon tuos­ta sor­tu­va ko­me­dia ta­pai­lee bud­dy-ko­me­dian el­keitä, mut­ta köyhä kä­si­kir­joi­tus ei juu­ri an­na pääo­san mie­hil­le tässä mah­dol­li­suuk­sia. CIA:­ta tässä kä­si­tellään nyrk­ki­rau­doin iro­tel­len pie­niä nau­ru­ja sieltä täältä.