Sä­hikäi­sen lail­le toi­min­taan sin­gah­ta­va hu­pai­lu löytää nau­ru­her­mon — ja puu­dut­ta­van pitkäjän­tei­sen ki­dut­ta­jan ot­teen sen kut­kut­ta­mi­seen. Se­kopäi­ses­ti su­per­san­ka­ri­lo­ru­ja soit­ta­va ee­pos on kuin Dead­poo­lin il­ki­ku­ri­sel­la asen­teel­la ra­ken­net­tu ker­to­mus Watch­me­nin si­jaisnäyt­te­lijöistä le­go-e­lo­ku­vien pin­kistä uni­ver­su­mis­ta ka­ran­neen lu­tui­sen tap­pa­van pa­hik­sen jäl­jillä.

Rat­kai­suis­saan it­se­riit­toi­sen sat­tu­man­va­rai­nen ta­ri­na toi­mii pitkään her­kul­li­sen omin­ta­kei­se­na otan­ta­na kli­seistä, mut­ta lo­pul­ta sir­kus kään­tyy it­seään vas­taan. Näyt­te­lijä­kaar­ti on hyvä, toi­min­ta pu­re­van na­pak­kaa ja kai­ken kom­pas­si kir­peäs­ti vi­ku­ral­laan, mut­ta kaik­ki äh­ky ei tun­nu pe­rus­tel­lul­ta. Id­ris El­ba on hyvä vas­ten­tah­toi­se­na joh­ta­ja­na, Syl­ves­ter Stal­lo­ne tus­kin tun­nis­tet­ta­va hain ää­nenä ja muu köö­ri John Ce­nas­ta Joel Kin­na­ma­niin te­kee pas­se­lin va­ka­vail­mei­set roo­li­suo­ri­tuk­set. Sar­jan kou­kut­ta­vim­man roo­lin vetää Mar­got Rob­bie hul­vat­to­man huo­let­to­ma­na Har­le­kii­ni­na, jon­ka va­ras­sa toi­mi­si ko­ko­nai­nen­kin elo­ku­va.

Pa­la­set ovat hy­viä, mut­ta räi­keäs­ti yli­pitkä epi­so­di jättää jäl­keensä poh­jat­to­man äh­kyn, jon­ka hyvät het­ket ovat yhtä har­vas­sa kuin sal­mia­kit ässä­mix -pus­sis­sa (ai­na­kin kun jo­ku muu eh­tii ne en­sin syödä). Elo­ku­van par­haat het­ket ovat kui­ten­kin ti­mant­tia.