Lää­ke­tie­teel­li­siä ko­kei­ta van­geil­le te­kevä ava­ruu­sa­se­ma on miljöönä pe­rin kli­sei­nen. Synk­kyys tun­tuu ras­kaal­ta hie­man sa­maan ta­paan kuin Alien 3:s­sa. Rans­ka­lai­soh­jaa­ja osaa kui­ten­kin ri­po­tel­la so­pi­vas­ti tie­tei­se­lo­ku­vil­le välttämätöntä mys­tee­rin il­ma­pii­riä.

Kun kat­so­ja saa­daan ih­met­te­lemään, mistä kai­kes­ta on­kaan ky­se, hän jää mu­ka­vas­ti kouk­kuun.

Il­mai­sua höys­tetään lai­noil­la Dan­te Alig­hie­ril­ta, mes­sias­ta­ruis­ta ja Pyhästä Yrjöstä. Yk­si täh­ti jää pois sik­si, et­tei ky­sy­myk­siin kos­kaan tu­le vas­taus­ta. Eipä tul­lut Ava­ruus­seik­kai­lu: 2001:stäkään, mut­ta se oli sentään eri­luo­kan elo­ku­va. Mik­si? Se oli tai­det­ta, kun tämä on puo­li­ras­kas­ta viih­dy­kettä.