Mul­der heittäy­tyy va­ka­vak­si. Kau­si pyörähtää käyn­tiin ko­vin sisäänpäinkään­ty­neellä tun­nel­mal­la läh­tien lii­toon vas­ta jäl­ki­puo­lis­kon le­vyillä. Tärähtä­vim­pien ir­to­jak­so­jen ka­ra­tes­sa jäykän, pai­kal­leen jämähtä­neen pe­rus­juo­nen ympä­riltä etäämmäl­le, ko­ke­mus ke­pe­nee.

Vah­vim­mil­laan sar­ja hal­lit­see la­ji­tyyp­pejä ris­tikkäin, am­men­taen tie­tei­se­lo­ku­van mah­dol­li­suuk­sis­ta mo­nin ta­voin. Ker­ron­ta py­syy jämäkkänä, vuo­sien ra­si­tet­ta ei vieläkään tun­ne. Ret­ro­kat­sel­tu­na scien­ce fic­tion -k­las­sik­ko herättää eri­tyi­sen syvää kun­nioi­tus­ta kä­si­kir­joi­tus­ryhmän suun­nal­la. Kau­den vii­mei­set jak­sot (Fo­lie a deux, The End) jättävät odot­ta­maan seu­raa­vaa kaut­ta kie­li pitkällä.