Enpä kyllä muis­ta, että aiem­min oli­si eu­roop­pa­lai­ses­ta gen­re-e­lo­ku­vas­ta teh­ty mu­kiin­me­nevää saa­ti hyvää uus­ver­sio­ta Yh­dys­val­lois­sa (nk. Va­nis­hing-il­miö). Nyt on se­kin näh­ty. Upea Ystävät hämärän jäl­keen herä­si hy­vin hen­kiin, ja epämääräi­nen ai­ka Yh­dys­val­tain poh­joi­so­sis­sa siir­tyi su­ju­vas­ti näyttämök­si. Vain tark­ka­silmäi­nen huo­maa Ro­nald Rea­ga­nin pu­hu­van kan­sal­le.

Ta­val­laan ver­sio lisää al­ku­peräis­teok­sen voi­maa lisäämällä pie­niä yk­si­tyis­koh­tia, jot­ka ovat tär­keitä poh­joi­sel­le kult­tuu­ril­le. Luon­non ja ih­mis­ten kyl­myys vä­lit­tyy, eikä ang­lo­sak­sis­ta koh­te­liai­suu­den ver­hoa tun­ne­ta. Se on kui­ten­kin ero, että ame­rik­ka­lai­ses­sa ver­sios­sa ko­ko US of A:n vä­ki­val­lan pe­rin­ne tun­tuu luon­te­vam­mal­ta. Ih­me et­tei viit­taus­ta in­tiaa­nien lah­tauk­seen tehdä.

Uus­ver­so pai­not­taa ajat­to­man kreik­ka­lai­sen draa­man ja Sha­kes­pea­ren tee­mo­ja. Ve­ri lentää, ja toi­saal­ta ih­mi­sen suu­ri tar­ve kiin­tyä toi­seen pai­naa pun­nuk­se­na.

Kou­lu­kiu­saa­mi­nen on yk­si pää­tee­mois­ta. Se on kui­ten­kin oma­koh­tai­ses­ti tun­nus­tet­ta­va iso­sien, isien ja oman ko­ke­muk­sen pe­rus­teel­la, että suo­ra­nai­nen vä­ki­val­ta oli Poh­jois-Suo­men kou­luis­sa ny­kyistä ylei­sempää vielä so­dan jäl­keen ja 1970-lu­vul­la. Ny­kyi­nen 3:1 –­tyy­li oli kui­ten­kin suo­ras­taan pois­sul­jet­tua jo­pa pa­ha­mai­nei­sen Heinäpään ka­duil­laa. Lap­set taas ker­to­vat, että tap­pe­lut ovat kou­luis­sa ny­kyään hy­vin har­vi­nai­sia. Toi­sin sa­noen, kun ta­pah­tuu, se on pa­hem­paa, mut­ta har­vem­min. Tämä elo­ku­va kan­nat­taa kat­soa ikään riip­pu­mat­ta.