Yli 10 300 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
Kino

Vuosaari

Tekniset tiedot

Formaatti: Kino
 
Vuosi: 2012Kesto: 122 minuuttia
Julkaisija: Disney 
  
 
Ikäraja:
(16)
Kielletty alle 16-vuotiailta. Ohjelman saa luovuttaa vain 16 vuotta täyttäneelle.
    

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat maahantuojalle ellei toisin mainita.

Kuvat

Mikko Kouki
Mikko Kouki
Pekka Strang
Pekka Strang
Matleena Kuusniemi
Matleena Kuusniemi
Deogracias Masomi
Deogracias Masomi
Jasper Pääkkönen
Jasper Pääkkönen

Elokuva

"­Kaik­ki on­nel­li­set per­heet ovat tois­ten­sa kal­tai­sia, jo­kai­nen on­ne­ton per­he on­ne­ton omal­la ta­val­laan." Tols­toin An­na Ka­re­ni­na -­ro­maa­nin mot­to saa Vuo­saa­ri-e­lo­ku­vaa kat­sel­les­sa seu­rak­seen oh­jaa­ja Aku Lou­hi­mie­hen en­si-il­lan al­la haas­tat­te­luis­sa vil­je­lemän ”­Toi­sia pa­re­ja vai­keu­det yh­distävät, toi­sia ne erot­ta­vat”.

"Kaik­ki on­nel­li­set per­heet ovat tois­ten­sa kal­tai­sia, jo­kai­nen on­ne­ton per­he on­ne­ton omal­la ta­val­laan." Tols­toin An­na Ka­re­ni­na -ro­maa­nin mot­to saa Vuo­saa­ri-e­lo­ku­vaa kat­sel­les­sa seu­rak­seen oh­jaa­ja Aku Lou­hi­mie­hen en­si-il­lan al­la haas­tat­te­luis­sa vil­je­lemän ”­Toi­sia pa­re­ja vai­keu­det yh­distävät, toi­sia ne erot­ta­vat”. Ris­tey­ty­vistä ta­ri­nois­ta voi ute­lias et­siä te­kijän oman avio­lii­ton mur­tu­misjäl­kiä ja hen­kilö­koh­tai­sia tun­te­muk­sia selä­te­tystä syöpä­sai­rau­des­ta.
Lou­hi­mie­hen va­lit­se­mat ”­rak­kaus­ta­ri­nat Suo­mes­ta 2011” ovat yhtäläistä ah­dis­tus­ta täynnä. Jon­kin­lai­seen on­nel­li­seen ase­tel­maan vuo­saa­re­lai­set lop­puväännöissä pu­ris­te­taan, mut­ta enimmän ai­kaa elo­ku­van emo­tio­naa­li­nen ek­vi­va­lent­ti oli­si kääntää lämpö päältä ja is­tua ko­ti­soh­val­le kah­dek­si tun­nik­si läp­simään it­seään mo­lem­mil­le pos­kil­le vii­me­kesäi­sellä kärpäslätkällä.
”­Vuo­saa­ri on me­rel­li­nen työ­paik­ka- ja asui­na­lue, jo­ka tar­joaa ta­sok­kaan elä­mi­sen ja asu­mi­sen edel­ly­tyk­set”, esit­te­lee Hel­sin­gin suu­rin kau­pun­gi­no­sa it­seään verk­ko­si­vuil­la. Fil­min Vuo­saa­ri on vii­leä kuin jää­veis­tos. Ku­vaa­ja Tuo­mo Hut­rin tal­vi­set luon­to- ja kau­pun­kinä­kymät ovat mes­ta­ril­li­sia ja ko­meim­pia, mitä val­ko­kan­kail­la on Suo­mes­ta näh­ty.
Lou­hi­mie­hen elo­ku­va ja sen ih­mi­set ovat jää­neet tai­dok­kaan il­mai­sun ja veis­tok­sel­li­sen vii­ley­den al­le. Kä­si­kir­joi­tus vai­kut­taa imp­ro­vi­soi­dul­ta jat­kaes­saan epi­so­di­mais­ta ker­ron­taa, jo­ka on tut­tua jo oh­jaa­jan ke­hu­tuis­ta teok­sis­ta Ir­tiot­to­ja (2003), Pa­ha maa (2005) ja Val­koi­nen kau­pun­ki (2006). Tren­din aloit­ti meillä Jar­mo Lam­pe­lan Jo­ki (2001). Sa­ma tu­lo­kul­ma ta­ri­naan toi­mi vielä Saa­ra Can­tel­lin Koh­taa­mi­sis­sa (2009).
Vuo­saa­res­sa kat­so­jan pää­tettäväk­si jää, riittääkö pai­kan ja tee­man yh­teys. Jääkö ta­ri­na­ki­ma­ras­ta löyhä vai tii­vis lop­pu­vai­ku­tel­ma? Ehkä Lou­hi­mies on kul­ke­nut yh­den tien lop­puun. Ker­ron­ta­tek­ni­sen ir­rot­te­lun si­jaan kai­pa­sin kiin­teää ko­ko­nai­suut­ta, vah­vem­paa juon­ta ja vetäväm­piä ti­lan­tei­ta.
Vuo­saa­ren mi­ni­no­vel­lit koos­tu­vat to­sielämäk­li­seistä, vielä useam­min fil­mik­li­seistä. Pros­ti­tuu­tio­ta, huu­me- ja vel­ka­kier­rettä, ri­kol­lis­jen­giä, por­no- ja viih­de­bis­nestä, yk­sinäi­syyttä, us­kot­to­muut­ta, yk­sin­huol­ta­ja- ja ero­ta­ri­noi­ta. Kaik­kiin sisäl­tyy sek­si­koh­taus, vaik­ka asia tu­li­si selväk­si vä­hemmällä­kin. Nyt kat­so­ja miet­tii tur­haan, on­ko­han tuo­kin huu­mei­sen pros­ti­tuoi­dun ja ve­lan­pe­rijä­jen­gin ko­vis­te­li­jan vä­li­nen sui­hi­not­to ai­to vai fei­kat­tu. Kak­si­nais­mo­ra­lis­mi kuk­kii, kun tei­ni­tytön verk­ko­por­no­vi­deon ku­vaus­ses­sion mäis­ke esi­tetään kan­kaan täy­deltä, vaik­ka Vuo­saa­ren yh­tenä vies­tinä näyttäi­si ole­van, et­tei nuor­ten kan­na­ta sel­lais­ta jul­ki­suut­ta ha­kea.
Tai­ta­vaa ja per­soo­nal­lis­ta Pek­ka St­ran­gia on mu­ka­va nähdä taas elo­ku­vas­sa. Nyt hän kär­vis­te­lee puo­li­so­na jääh­tyvässä lii­tos­sa. Mat­lee­na Kuus­nie­mi esittää kylmänä lah­na­na avio­vuo­tees­sa ma­kaa­vaa vai­moa, vi­ro­lai­nen Len­na Kuur­maa mie­hel­le lämpöi­ses­ti an­tau­tu­vaa uut­ta mah­dol­li­suut­ta. When one door is clo­sed, anot­her one will open, lau­loi Bob Mar­ley -vai­naa­kin. Ta­sa­puo­li­sek­si Lou­hi­mie­hen nä­ke­mystä pitkästä suh­tees­ta ei voi ku­va­ta.
Al­ma Pöys­ti ihas­tut­taa tul­ki­tes­saan syöpä­sai­ras­ta yk­sin­huol­ta­jaäi­tiä. Hä­nen jak­sois­saan Vuo­saa­ri on par­haim­mil­laan, är­syttää ja yllättää lii­ko­ja se­lit­te­lemättä. Mik­ko Kou­ki rie­huu tu­tus­ti yli-in­nok­kaa­na kas­vat­ta­ja­na, jo­ka pai­nii kes­ki­var­ta­lo­li­ha­vuu­den kans­sa ja pai­men­taa poi­kaan­sa välttämään it­se te­kemänsä vir­heet. Lau­ra Birn selättää voi­ton puo­lel­le kom­pas­tus­ki­viä sisältävän roo­lin­sa nuo­re­na rak­kau­den am­mat­ti­lai­se­na ja se­kakäyttäjänä. Deog­ra­cias Ma­so­mi nai­sen poi­kaystävänä on yrit­te­liäs, mut­ta näyt­te­lijänä niin ko­ke­ma­ton, et­tei sel­viä kä­si­kir­joi­tuk­sen yli­lyön­neistä yhtä hy­vin kuin Birn. Sil­ti Ma­so­mi on lop­pu­ku­vis­sa ai­to ja vil­pitön.
B­rit­ti Sean Per­twee on va­kuut­ta­va, vie­rai­le­va Ame­ri­kan kon­sult­ti. Hä­nen hen­kilönsä oli­si sil­ti yhtä hy­vin voi­tu lei­ka­ta fil­mistä pois­kin. Nyt se jää vain vielä yh­dek­si yk­sinäi­syy­den ja ir­ral­li­suu­den ku­vak­si vail­la draa­maa. Epi­so­di­ta­ri­nois­sa on ai­na ra­jau­son­gel­ma, jo­ka Vuo­saa­res­sa konk­re­ti­soi­tuu siinä, että näyt­te­lijä Ant­ti Luu­sua­nie­men pai­ni­jan roo­li on jä­tet­ty val­miis­ta elo­ku­vas­ta pois. Luu­sua­nie­mi eh­ti har­joi­tel­la ur­hei­lu­la­jia käytännössä ja jak­so fil­mat­tiin val­miik­si. Se kui­ten­kin kar­siu­tui leik­kauspöydässä.
Ai­kui­suus ja van­hem­muus ovat Vuo­saa­res­sa hu­kas­sa. Kaik­kien ker­to­muk­sen hen­kilöi­den olo­huo­neis­sa te­le­vi­sios­ta tu­lee vain Big Brot­he­rin tyyp­pistä hyväk­sikäyttö­viih­dettä ni­meltä Kos­ke­tus­ten ta­lo. Se hei­jas­taa Vuo­saa­ren ih­mis­ten tun­ne­maail­man näköa­lat­to­muut­ta tyh­jentäväs­ti. Lou­hi­mies pa­nee nyt enimmän toi­von­sa lap­siin. Ja mel­kein lap­si on Aman­da Pilk­keen esittämä nuo­ri Mil­la­kin. Herkällä ja haa­voit­tu­val­la ole­muk­sel­laan Mil­la jää pi­simmäk­si ai­kaa mie­leen. Suu­rin an­sio tästä kuu­luu Pilk­keel­le, jo­ka jou­tuu pai­ni­maan kä­si­kir­joi­tuk­sen esi­merk­ki­ta­ri­naa ja us­ko­mat­to­mia kään­teitä vas­taan: Mil­la on ä­lykkääm­pi ja vah­vem­pi kuin mitä roo­li an­taa ymmärtää.
To­pi Tar­vai­sen pik­ku­po­jan ja koi­ran ta­ri­na on epi­so­deis­ta hui­kein. Toi­voin lu­ke­va­ni lop­pu­teks­teistä, että ”yhtään las­ta ei va­hin­goi­tet­tu ku­vaus­ten ai­ka­na”. Elo­ku­van poi­ka­roo­lit, heit­teil­le jä­tet­ty Tar­vai­nen, isänsä kont­rol­loi­ma Tee­mu Hei­no, kou­lu­kiu­sat­tu Ee­me­li Lou­hi­mies ja saat­to­hoi­ta­jak­si jou­tu­va pik­ku­tyttö Al­ma Lou­hi­mies sär­kevät ta­kuu­var­mas­ti sydä­met. Nämä var­hais­nuo­ret tuo­vat ker­to­muk­seen pak­kas­kylmän Vuo­saa­ren ai­noat läm­mittävät va­lonsä­teet — mut­ta millä hin­nal­la!
Las­ten nöy­ryyttä­mi­nen ja it­kettä­mi­nen syn­nyttävät ai­na reak­tion yleisössä, saat­ta­vat toi­si­naan tuot­taa tai­det­ta­kin, mut­ta kyllä ne pitäi­si lail­la kieltää. Mi­nus­ta mennään jo liian pitkäl­le, kun pik­ku­poi­kaa tois­tu­vas­ti it­ke­tetään ja alis­te­taan, tois­ta syl­jetään ja pot­ki­taan, tai kun pik­ku­tyttö jou­tuu seu­raa­maan roo­liäi­din syövän ete­ne­mistä näin lä­heltä. Ra­jan­sa in­ho­rea­lis­mil­la­kin. Lii­kaa on myös kou­luam­pu­mi­sel­la lei­kit­te­ly ala­kou­luas­teel­la, ai­na­kin näin vä­kinäi­ses­ti to­teu­tet­tu­na, vaik­ka hyvää tar­koit­taen.
Vuo­saa­ri-e­lo­ku­vaan on lop­pu­teks­ti­lau­luk­si kaa­pat­tu Rob­bie Wil­liam­sin me­ga­hit­ti Feel:
I just wan­na feel
Real lo­ve fill the ho­me that I li­ve in
'­Cau­se I got too much li­fe
Run­ning th­ru my veins
Going to was­te
Oh­jaa­ja Aku Lou­hi­mies voi var­mas­ti meidän mui­den vas­tae­ron­nei­den ta­paan sa­mais­tua en­si kuu­le­mal­ta pe­rin ke­vyen is­kelmän ker­tosä­keen rii­pai­se­vaan sa­no­maan. (HB)
17/02/2012
© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2020 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy