Mar­ve­lin Tuo­ma­ri-sar­ja­ku­va on ge­nee­ristä yh­den mie­hen kos­to­ral­lia puh­taim­mil­laan — eikä sii­hen kuu­lu sen enempää loit­sut, su­per­voi­mat kuin tur­han pe­rus­teel­li­set juo­ni­ku­viot­kaan. Tämä 80-lu­vun lo­pul­ta peräi­sin ole­va fil­ma­ti­soin­ti kun­nioit­taa esi­ku­van­sa kaa­vaa pääo­sin erittäin hy­vin, mut­ta jää ko­ko­nai­suu­te­na tur­han ham­paat­to­mak­si ja me­kaa­ni­sek­si toi­min­tapätkäk­si.

Dolph Lundg­ren lai­naa yh­den il­meensä ko­via ko­ke­neel­le kos­to­nen­ke­lil­le, jo­ka on omis­ta­nut jäl­jellä ole­vat päivänsä ma­fioo­so­jen nui­ji­mi­seen. Lundg­ren näyttää roo­lis­saan huu­mei­siin hai­rah­tu­neel­ta ex-jää­kiek­koi­li­jal­ta, mut­ta mies sel­viää kui­ten­kin yh­den mie­hen tu­ho­par­tiois­taan ja ti­ka­puu­her­mos­toa edel­lyttävästä juo­nen­rat­kon­nas­ta su­la­vas­ti.